Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kotirytkyt

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Kotirytkyt

Kuka pukeutuu hyvin - tai edes katseenkestävästi - kotioloissa? Mulla tämä homma ei ole oikein hallussa.


Tietysti vois kysyä, onko sillä mitään väliä...?  ON!  Tämä on niitä samoja juttuja, miksi mummu käski aina laittaa siistit alusvaatteet.  (jos sattuu jotain ja ambulanssi hakee).


Kaikkea voi tapahtua:
- lasten kavereiden vanhemmat päättävät tulla sisälle asti ihmettelemään, minkälaista meillä on
- joku tuttu tulee yllärivisiitille
- pahimmasta päästä: ex vastoin kaikkea aiempaa tuokin tytöt ihan henk koht ovesta sisään - eikä vaan kurvaa pihasta renkaat ulvoen (koska kirjoittamaton sääntö on, että exän edessä EI näyttäydytä kamalan näköisenä - toiselle ei anneta sitä iloa, että voisi hirvitellä, miten pahaksi toinen on päässyt)
- TAI uusi tuleva naapuri tulee hakemaan rakennuslupaan naapurin kuulemista


Ja sitten jos just noina hetkinä mulla on jalassa ne lököttävät ja takamuksesta melkein puhki kuluneet sisäpöksytv (jotka mies on uhannut polttaa ja haudata), virttynyt teeppari ja reikäset sukat.


Siskot. Sunnuntain tärkeä kysymys siis kuuluu... Mitkä on kivat ja siistit KOTIvaatteet?? Ja onko tästä mitään muuta tietä ulos kun oikeasti polttaa ja haudata ne vanhat...
Naapurinkestävä kotiasu, lötkö, mutta ehjä.

Tunnisteet:

27 kommenttia:

5. syyskuuta 2010 klo 9.58 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Se on kumma juttu. Minäkin mielestäni pukeudun aina hyvin, paitsi kotona jotain kamalan rumaa ja vanhaa. Terästäytymistä vaatii täälläkin. T. Tiina

 
5. syyskuuta 2010 klo 10.06 , Blogger Viivu kirjoitti...

Hmmm... pitäsköhän mun vaihtaa jotain asiallisempaa tän yöpaidan tilalle...

Voi mä oon noissa tilanteissa niin hyvä! Yleensä hiimailen kotona etenkin kesäaikaan ja viikonloppuisin ihan liian pienissä vaatteissa, kalsarisillaan. Mun onneni on se, ettei mulla ole EX:ää. Se tästä vielä puuttuisi, mutta noita poikien kavereita lappaa senkin edestä. Musta tuntuu, että ne on kyllä jo aika tottuneita näihin mun kotiasuihin. Enpä siis juuri mieti mitä kotona päälleni puen. Sitten kun ovikello soi, alkaa hillitön kaapin penkominen, mistä löytyis edes jonkinlaiset housut jalkaan.

 
5. syyskuuta 2010 klo 11.08 , Blogger ~uku~ kirjoitti...

Hih..

Mullakaan ei ONNEKSI ole sellaista exää, joka tulisi käymään yllättäen.
Ja minusta kotona on voitava pukeutua ihan niin kuin tykkää, tuli sitten ovelle ambulanssikuski, naapuri tai anoppi!! Siis varsinkin, jos ne tulee ilmoittamatta. No okei, oli se vähän noloa, kun miehen paras kaveri tuli käymään ja mulla oli pikkusen liian avara paita päällä. Jostain syystä kantelin vauvaa koko ajan sylissäni. ;)

Viivulle pitikin kommentoida, että kiva, jos kuitenkin soittavat ovikelloa. Täälläpäin lompsitaan sisään ja huhuillaan vasta sitten hyvän matkaa tuvan puolella. Kerrankin olin kakalla vessassa ja vessan ovi auki. (Eikös kaikki äidit käy tarpeillaan avonaisessa vessassa, kaiken varalta?) :D

 
5. syyskuuta 2010 klo 11.32 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Minulla on kyllä niitä ns. parempia kotivaatteita eli mm. gollege- ja trikoolötköjä ja niiden kanssa kelistä riippuen t-paitaa pitkä- tai lyhythihaisena ja gollegetakkeja (en siedä kotona suoria housuja tai farkkuja tms). Käytännössä pukeudun kuitenkin römppävaatteisiin, kun jotain aina pihalla puuhaan ja maalisutikin on luvattoman usein kädessä.

Eilen olin veljeni luona valutalkoissa mieheni kanssa ja kotiutuessa vaatteet, hiukset ja kengät olivat luonnollisesti "hieman" betonissa. Vissyostoksilla Abc:lla tyylikkäästi pukeutunut vastaantuleva mies nähdessään minut kaartoi nopeasti parin metrin päästä ohi. Alkoi jo naurattaa, että tämä on kai tarttuvaa....Eli näyttää se homssuisuus joitakuita jopa säikäyttävän:).

Meilläpäin on myös tuota sisälle lompsintaa käytössä, mistä uku mainitsi ja siksi meillä on ovet lukossa, että ovikelloa olisi pakko soittaa. Naapurille kävi nimittäin niin, että toinen naapuri lompsi suoraan sisään ja petipuuhissahan nämä olivat, joten sitä yllätystä saatikka mitään muutakaan en halua joutua kokemaan enkä todistamaan. Siksi yritän pistäytyessä kovasti koputella ja huhuilla ovella, että joku tulisi avamaan, vaikka ovi olisikin auki.

Summa summarum: kotiasun pitää mielestäni olla rento ja lokoisa, eikä puristaa mistään. Ulkonäöllä ei niin väliä kotioloissa, kunhan edes jotain olisi yllä ;).

-Anni-

 
5. syyskuuta 2010 klo 12.56 , Blogger Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Hmm.... Mulla on varmaan aina vähän coolisti kuluneet vaatteet päällä kotosalla. ;D Mulle se tosin on ihan sama mitä pidän päälläni kotosalla, koska meille ei KOSKAAN tule ketään kelle nyt ois väliä että miltäs sitä näytän. ;) Ei oo exääkään onneksi, jolle pitäs näyttää, hih. Ja vaan miun sisko voi poiketa ilman että ilmottaa ensin, tai äippä.
Ainoot jotka poikkee ovikelloa pimputtamaan kutsumatta on mukavat jehovantodistajat. ;D
Noo, tykkään mie kyllä välillä ihan kotosalla pukeutua siisteihinkin vaatteisiin, ja sitte mies aina kysyy että mihis mennään! ;)

 
5. syyskuuta 2010 klo 13.03 , Blogger Johanna kirjoitti...

Kiva postaus ;D

Tällä hetkellä notkun tässä kotona tunikassa ja mustissa leggareissa, mutta vaihtoehtoisesti löytyy kyllä gollagehousuja ja t-paitojakin. Eli tuurissaan on mitä löytyy päältä jos yllärivieraita tulee ;).

 
5. syyskuuta 2010 klo 14.15 , Blogger sirkkis kirjoitti...

Olen oppinut kantapäänkautta,että koti on oltava sellaisessä järjestyksessä ,että oven uskaltaa avata. Samoin vaatetus kotoinen hieno ei tarvitse olla. Samoin huulipunaa sipaisu kun lähtee ovesta ulos. Kun et tiedä jäätkö auton vai kuljettajan alle ;o

 
5. syyskuuta 2010 klo 14.25 , Blogger Marielisa kirjoitti...

Hauska postaus! :)

Minä hiippailen kans kotosalla useimmiten tunikassa ja leggareissa, mukavat päällä mutta kuitenkin tarpeeksi siistit noiden ylläreiden varalle.
Tyttöjen kavereita lappaa meilläkin - ne tosin lienee jo tottuneet tähän mun olemukseen, samoin miehen kaverit. Omilla kamuilla on kyllä tapana soittaa ensin, että olenko kotona. ;)

 
5. syyskuuta 2010 klo 14.46 , Blogger Seija kirjoitti...

Koton ei saa vaatteet ahdistaa. Niiden pitää olla sellaiset, ettei niitä tarvitse puuhatessa tai makoillessa varoa. Legginssit ja tunikat/mekot on parhaita, mitä tiedän...niin ja villasukat:)))

 
5. syyskuuta 2010 klo 14.58 , Blogger ANNAO kirjoitti...

Mun kotiasu on kotihousut, villatakki, villasukat ja joku paita.. Jos olen ollut kaupungilla niin vaihdan kotihousut jalkaan, villasukat jalkaan ja villatakki harteille kun tulen kotiin. Minunkin miehelläni on jotain mun kotihousuja vastaan :D Me asutaan onneksi niin maalla että on ihme jos joku eksyy meille!

 
5. syyskuuta 2010 klo 15.02 , Blogger Rilla kirjoitti...

Tiina: heh, en siis ole yksin :)

Viivu: en mieti minäkään - siis yleensä ;) Mies vaan on todennut, että mulla on ikäänkuin kaksi persoonaa. Toinen on se, joka poistuu aina ovesta ulos!

Uku: heh, nuo vauva-ajan avarat (ja niiiin kätevät) kaula-aukot muistan minäkin. Muutamia noloja tilanteita :D

Anni: no TUO on jo paha! Huh. Noloa, kaikille!

Peikkotyttö Hanna: Joo, kyllä meilläkin sisko ja äiti saa tulla, oli olemus mikä hyvänsä. Ne yllärivieraat on pahoja. Tai jos mies rupeaa huomauttelemaan ;)

Johanna: mun pitäis varmaan siirtyä myös tuolle tunika ja leggarit - linjalle!

Sirkkis: tuohon samaan pyrin minäkin! Kiva muuten kuulla sinusta pitkästä aikaa :D

Marielisa: heh, olet sitten askeleen mua edellä. Aina ei ole ihan tuo tila täällä...

 
5. syyskuuta 2010 klo 17.38 , Blogger Rilla kirjoitti...

Seija: villasukat aivan ehdoton täälläkin! Kaivettu on jo kaapeista, elokuun puolella :)

ANNAO: heh, meillä on varmaan saman näköisiä kotihousuja :)

 
5. syyskuuta 2010 klo 19.54 , Blogger Katariina kirjoitti...

Tää oli hauska ja nuo vastaukset saivat kyllä naurua aikaan täällä! :)
Vedän yleensä kotivaatteet päälle samantien kun tulen kotiin, kuka nyt kireissä farkuissa kotona viitsii olla. Nytkin on löysä violetti samettiasu päällä =)

 
5. syyskuuta 2010 klo 20.48 , Blogger Teija kirjoitti...

Hih, mun mummilla oli toi sama juttu alusvaatteiden kanssa! :D

Vaatteet lentää mulla nurkkaan samantien, kun töistä kotiudun. Sit vaan velourpöksät tms. ja joku t-paita/collari niskaan. Ja villurit :)

 
5. syyskuuta 2010 klo 20.48 , Blogger Teija kirjoitti...

Pieni täsmennys. Ei ne vaatteet sentään nurkkaan lennä, vaan ihan kauniisti laskostan ne paikoilleen :)

 
5. syyskuuta 2010 klo 21.27 , Blogger Rilla kirjoitti...

Katariina: juu, kotiasun ominaisuus nro 1 on: kiristämättömyys! Siitä lähdetään.

Teija: samoin. En istu työvaatteissa kotona ees ruokapöytään. Junnu kummiskin viskaa jotain tomaattikastketta mun valkoiselle paitikselle :)

 
5. syyskuuta 2010 klo 21.49 , Blogger Heli kirjoitti...

Voi apua. Mun kotiasu on yleensä jotain erittäin ei-katseenkestävää.. talvisin on pitkät kalsarit taikka sukkahousut ja joku paita, ja tietty villasukat.

Eikä tässä vielä kaikki, nimittäin mä olen siinä asussa myös silloin kun täällä on muitakin ihmisiä kuin kotiväkeä. Lasten kaverit on näkyyn tottuneet, samoin jokunen miehen kaveri (ovat todella niin tuttuja että en ees noloile asiasta..). No kyllä mä sit jos joku "ei niin hyvä tuttu" miehen kaveri tulee kaivan yleensä jotku viisaammat housut siihen päälle..

Ensi talven varalle olen teettänyt yhdellä neulomistaitoisella kaverillani tunikan just tätä sukkis-mieltymystäni varten. Ja ajattelin myös jos jotain muitakin tunikoita pitäisin, että ei tarttis perheen hävetä häpeämättömän noloissa vaatteissa kuljeskelevaa mammaa...

 
5. syyskuuta 2010 klo 21.54 , Blogger Heli kirjoitti...

No kyllä mua nyt ehkä sit kuitenkin hiukan hävettää, että menin tunnustamaan moisen asian itsestäni... *nolo* Mutta kun oon tällanen, en oikein oo koskaan kauheesti viittiny vaatteilla puljailla.

Mietin kyllä joskus, että voi vitsi kuinka mun sisko on tyylikäs JOPA KOTONA.. sillä oli kotiasuna kivat pöksyt ja niihin sopiva paita.. mä siis kiinnitin oikein huomiota sen kivaan kotiasuun. Mutta olen aina pitänyt itteeni rumana ja lihavana jne ja ehkä vähän siksi sitten jättänyt sen "vaatteilla koreilun" kauniimmille ja laihemmille!! Siitä ajattelumallista on jotenkin tosi vaikea päästä eroon, oon vaan sit ollu "renttu mikä renttu". Musta on edelleen jotenkin enemmän spesiaalia kuin normaalia pukeutua kivasti. Tuntuu, etten osaa kantaa kivoja vaatteita.

No menipäs tää nyt sit jaaritteluksi... =D

 
5. syyskuuta 2010 klo 22.26 , Blogger Johanna kirjoitti...

Ihana toi Helin kommentti tosa yllä <3
Ja tosi hauska postaus, Rilla! Mulla on vähän toi poltto-taktiikka, kun siis nättejä kotiasujakin on vaikka kuin niin miksi sitä aina mieltää että kotona pitäis olla jossain hirvittävimmissä mitä kaapista löytyy, mitä ei minnekään muualle vois laittaa? :D Ei kun ihan kauhtuneet ja kulahtaneet pois kaappia täyttämästä! Niin paljon kuitenkin on kotona et täytyy olla jotain, missä on hyvä ja mukava ja söpö olla :)

 
5. syyskuuta 2010 klo 22.29 , Blogger Johanna kirjoitti...

Ja vau mikä röyhelömekko -sopi sulle todella hyvin! Oikein vakavasti otettava etenkin noiden rillien kanssa, vau! :))

 
6. syyskuuta 2010 klo 7.03 , Blogger Aamunkukka kirjoitti...

Huomenta Rilla, blogissani on sinulle jotain joka toivottavasti ilahduttaa päivääsi! Ihana postaus, kotirytkyt ovat IN. Välillä on rentouttavaa olla vain, sitten sitä jaksaa taas laitttautua "ihmisten ilmoille";-).

Mukavaa viikkoa!

 
6. syyskuuta 2010 klo 9.17 , Blogger ania kirjoitti...

Kukin pukeutuu kotonaan niin kuin tykkää ja itselle sopii. Yhdyn kuitenkin ehdottomasti Johannan mielipiteeseen tuossa yllä. Kotona pidän sellaisia mukavia kotivaatteita, joilla kehtaan mennä myös pihalle (kerrostalon kaupunkipiha), viemään roskat, kioskille, mutta en enää välttämättä markettiin... Rikkinäisiä ja kauhean virttyneitä vaatteita ei kaapeista löydy. Vaikea on joskus luopua joistain iki-ihanista pitkään palvelleista lökäpöksyistä, mutta niitä saa kaupoista uusia. Rilla, päälläsi oleva lötkö asu on tosi kiva - ja taas niin tutun näköinen. Käytän kotioloissa 'loppuun' myös kesän pellavaiset pyjamahousumaiset pitkät housut. Olen myös sellaisenkin kommentin järkytyksekseni kuullut (muualla, en täällä!), ettei niitä kotivaatteita viitsitä kauhean usein pestä, eihän ne kotioloissa likaannu!

 
6. syyskuuta 2010 klo 10.35 , Blogger Rilla kirjoitti...

Heli: hymyilyttää :) Kivat vaatteet on tarkoitettu ihan kaikille (ihan kun et tätä tietäis), kukanenkin tyylinsä ja tilanteen mukaan. Noista sukkiksista tuli mieleen eiliset siskontytön synttärit, jossa naapurin rouva oli kadun puolella nyppimässä kukkapenkkejä ohukaisissa sukkiksissa ja teepparissa. HUH! Se oli villiä :D

Johanna: oot niin kovin oikeassa. Kotona tulee vietettyä tosi paljon aikaa, miksei sielläkin vois olla nättinä. Ei nyt missään kaupunkitärkissä, mutta kuitenkin. Sulla ei oo näkynyt ees rumia remppavaatteita!

Aamunkukka: kiitos kovasti! Käyn noutamassa.

Ania: heh, vai ei viitsisi pestä. Meillä ei kotivaatteita paljon päivää pidempään pääse pitämään. "Joku" alle metrinen meillä tahmaa ne kuitenkin. Yritän olla yleensä suhteellisen inhimillisissä vetimissä, pari repsua on kaapissa. Ja jep. Ne pitäis polttaa :)

 
6. syyskuuta 2010 klo 16.29 , Blogger ania kirjoitti...

Haluan vielä, Rilla, painottaa ja senhän tiedätkin, etten tuota sottapyttyjuttua sinuun enkä sinun lukijoihisi yhdistä millään tasolla. En myöskään usko, että sun lölöhousut on edes kuluneet. Olen myös sitä mieltä, että sulla ei ole ikinä likaiset hiukset. Sen verran tämä postauksesi sohaisi mun rutiineja, että kotiin tullessani (ja kun tiedän, etten mihinkään tänään enää mene) kaivoin kaapista uudehkot tummanruskeat voleourpöksyt ja valkoiset pitkähihaisen teepparin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että joku kuitenkin näkee 8( Me asutaan ihan maan tasalla -> Ilta hämärtyy niin nopeasti, eikä aina ehdi kääntä säleitä eteen ;) Kiitos ihanasta postauksesta. Nämä on niitä arkipäivän kukkasia.

 
6. syyskuuta 2010 klo 16.33 , Blogger ania kirjoitti...

...lölöhousut = lököhousut ;) (kymmensormijärjestelmä jäi töihin), ania

 
6. syyskuuta 2010 klo 22.13 , Blogger white lily kirjoitti...

mun mielestä sulla on hyvännäköinen kotiasu päällä:)Kun aamulla vähän jaksaa laittaa ponnaria tai harjata hiuksia ja pistää vähän ripsaria niin on ihan edustuskelpoinen mun mielestä...

 
7. syyskuuta 2010 klo 20.47 , Blogger Rilla kirjoitti...

Ania: en epäillytkään :) Ja myönnän myös tän pohdinnan myötä hävittäneeni yhdet kotihousut. Ja hankkineeni toiset tilalle :D (PS. Hiukset kyllä on joskus olleet likaiset...)

White Lily: kiitos, ja ihan oikeessa olet!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu