Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kotipäivä

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Kotipäivä

Tämä päivä meni kotona erittäin räkäisen nuoren miehen kanssa. Puolen tunnin päikkäreillä on vedetty koko päivä, syöty mitä sattuu (kunhan nyt ees jotain), kannettu sylissä. Onneksi on nuo isosiskot viihdytysjoukkoina. Tää äiti muuten hyytyis ihan kokonaan.

Mies piiloutunut äidiltä
Oli kyllä kaikesta sairastelusta huolimatta kumman rauhallista, kun aamulla ei tarvinnutkaan lähteä kamalalla kiireellä mihinkään. Plus sitten päivällä oli SEN verran aikaa, että näpelöin valmiiksi mm tämän keskeneräisyyden:



Hopeaa ja vuorikristallia. Teksti vaatimaton: AD ASTRA - tähtiin :)

Sairaslomalainen hyytyi just. Äiti "pääsee" siivoamaan :) Joku sotkee meillä koko ajan kamalan paljon - kaivelee mm kukkaruukuista multaa, järjestelee laatikot ja kaapit uusiksi plus heittelee ruokaa lattialle. Keittiön matosta oon luopunut jo joku aika sitten... Oliskohan kukaan muu törmännyt vastaavaan juttuun??
 PS. on meillä oikeitakin leluja lapsilla... (vrt kuva yllä)

Tunnisteet:

16 kommenttia:

13. lokakuuta 2010 klo 19.26 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Meillä ihan täsmälleen samanlaista sottaajaa. Otan siis osaa :)

Kaunis, ihana koru! Onko tuossa kuvassa sulla kaulassa?

 
13. lokakuuta 2010 klo 20.26 , Blogger Krisse kirjoitti...

Tuollaisia päiviä on pikkuisten sairastaessa.
Aivan ihana koru taas...

 
13. lokakuuta 2010 klo 20.55 , Blogger Viivu kirjoitti...

vi kuulostaa NIIN tutulta! Meillon sairastettu nyt tasan viikko. Pikku potilaalla alkaa olla jo sen verran virtaa, että kaikki laatikot ehditään tyhjentää sata kertaa päivässä! Ite oon kans kipeenä, enkä jaksais yhtään siivota, mur!

Silti on jollain hassulla tavalla "rentoa" olla kotona. just siks, kun aamulla ei tartte lähteä, ja voi surutta hiimailla päivän yöpukusillaan kahvikuppi kädessä. :) Nautitaan siitä ja pikaista paranemista pikku-ukolle!

 
13. lokakuuta 2010 klo 21.32 , Blogger Piia kirjoitti...

:D ihastuttava koru! meillä kanssa joku sotkee.... ihan ilman lapsia. pitkäkarvainen kissa jonka perässä juoksee villakoiralauma

 
13. lokakuuta 2010 klo 21.35 , Blogger Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Kuulostaapas tutulta menolta. Meillä ei tosiaankaan voi pitää keittiössä mattoa, ja kaikki ruoka yleensä lentää pienemmän kädestä lattialle ja isoveikkakin sitten aika usein yhtyy matkimaan viskaten jotain sinne lattialle - argh! Keittiön lattia ei siis taida ikinä olla meillä puhdas!! ;DD

Täälläkin hoidettu potilasta TAAS, kun esikoisella kuumetta - onneksi nyt niin väsähtänyt ettei jaksanut yhtään riehua... ;)

Todella kaunis koru. ♥

 
13. lokakuuta 2010 klo 21.41 , Blogger Rilla kirjoitti...

Anonyymi: juu, sama koru kaulassa.Onhan se koekäytettävä!

Krisse: kiitos :)

Viivu: heh, ymmärrät sitten tunteen ihan loistavasti! Mua tällä hetkellä vaan väsyttää kamalasti (joo, vois mennä nukkumaan) - olisko esioireita. Ukkeli on oppinut itse (mukamas) niistämään. Tietää, mitä paperilla tehdään!

Piia: elukoita ollut meilläkin, ymmärrän :D Näistä ei lähde niinkään karvaa, muuten kovin rojuisia!

Peikkotyttö Hanna: :D Meillä ei sentään isommat lähde enää mukaan. Keittiön (laatta)lattian puhdistukseen on käytetty meillä mm. keraamisen lieden puhdistusraappaa. Ja vaikka kuin pesen sen ihan älyttömän usein, niin aina se on likainen...

 
13. lokakuuta 2010 klo 23.20 , Blogger Maati kirjoitti...

Voi pientä miestä, paranemisia! Kyllä on taas kaunis koru, monen asun kanssa sopiva väritön.

 
13. lokakuuta 2010 klo 23.32 , Blogger Christina kirjoitti...

Olen tänäänKIN tuskastellut yhden pienen sottaajan perässä! =)

Korusi ovat aivan ihania!!!

 
14. lokakuuta 2010 klo 6.03 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiva koru taas! Mistä muuten hankittu tuo nelosluokkalaisen tunika edellisessä postauksess?

 
14. lokakuuta 2010 klo 8.05 , Blogger Tuatara kirjoitti...

Ihania nuo sun korut!!
Muistan niin hyvin tuon ajan. Meillä ei vieläkään ole keittiössä mattoa, vaikka sotkupellet ovat jo 5 ja 7 :)

 
14. lokakuuta 2010 klo 11.09 , Blogger Aamunkukka kirjoitti...

Heippa Höpöläiset! Toivottavasti tänään on jo parempi päivä;-) ja jos yhtään lohduttaa niin kukkia meille on tullut vasta tänä vuonna, heh, sisälle asti. Nyt pysyy jo mullat niissä..tosin ne koristekivet houkuttelevat tuota 3v:ä edelleen. Keittion matot ovat valkoisia muovimattoja,tilasin hobbarista ja pesen ne pesukoneesa kerran viikossa;-). Paranemisia pienelle miehelle ja mukavaa päivää sinulle!

 
14. lokakuuta 2010 klo 13.42 , Blogger Suvimarja kirjoitti...

Kaunis koru, ihanan raikas!
Pikaista paranemista pikkumiehelle!

 
14. lokakuuta 2010 klo 17.54 , Blogger Rilla kirjoitti...

Maati: niin on. Vuorikristalli on kovin moneen paikkaan just sopiva!

Christina: samassa veneessä ollaan. Ja kiitti :)

Anonyymi: se on mayoralin tunika. Löytyy varmaan sitä myyvistä liikkeistä, tuo ostettu pienestä lastenvaateliikkeestä.

Tuatara: heh ja huh! Voi kestää meilläkin hetken.

Aamunkukka: muovimatot olis varmaan se ainoa vaihtoehto meilläkin...

Suvimarja: kiitos,kiitos :)

 
14. lokakuuta 2010 klo 21.07 , Blogger ANNAO kirjoitti...

Kaunis koru ♥
Suloiselle sairastajalle pikaista paranemista!

 
15. lokakuuta 2010 klo 14.10 , Blogger Teija kirjoitti...

No hitsi, toivottavasti tänään jo parempi päivä! Sulonen potilas kuitenkin!

Mukavat viikonloput toivottelen myös. Niin ja koru on tietty ihana, apua kun en keksi enää uusia ylistyssanoja :D

 
16. lokakuuta 2010 klo 7.39 , Blogger muru kirjoitti...

hei! kyllä tutulta kuulostaa, meillä ei ole mattoja koko alakerrassa :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu