Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Mikä oikeasti on tärkeää

tiistai 7. joulukuuta 2010

Mikä oikeasti on tärkeää

Olen täällä pariin otteeseen voivotellut meidän perheen elämään tulevaa säätöä. Taustana ... joka aamu olen hypännyt autoon, mennyt töihin ja tullut viiden korvissa takaisin. Viitenä päivänä viikossa. Eihän tässä sinänsä mitään kummallista ole, aika moni muukin tekee ihan samaa. 
kohde autossa, määränpää: työpaikka
Mutta sitten. Mies lähtee helmikuun alussa kahdeksi vuodeksi Turkuun töihin. Selittämättä sen enempää, missä me asutaan, todetaan kuitenkin, että ei sieltä illaksi ehdi kotiin. Eli. Toinen asunto Turkuun, minä viikot täällä yksin lasten kanssa. Se, että mies sinne Turkuun lähtee/pääsi on tosi mahtava juttu ja tavallaan ihan pakko... Että siis sellaista vaihtoehtoa, että ei olis mennyt, ei ollutkaan. Eikä yhtään helppo ratkaisu miehellekään.


Aika äkkiä oli pakko todeta, että ei onnistu jatkossa arjen pyöritys nykyisellään. En halua, että 8- ja 10-vuotiaat suhaa itsekseen koko iltapäivän, tai että 1,5vuotias on niin pitkiä päiviä hoidossa. Plus iltojen harrastukset ja kaikki muu... Minäkään en jaksa. Mitäs teen?? 


Viikkojen pohdiskelun jälkeen päädyin siihen, että helmikuun alusta alan tekemään 6-tuntista päivää. Jään siis osittaiselle hoitovapaalle. Jos ei suju, niin sitten jotain muuta. Nyt siellä kaikki miettii, että "höh" - tuoko se juttu oli?? Mulle iso homma :) Varsinkin kun ottaa huomioon, että olen esimieshommissa ja tämä nyt tuskin oli mitenkään tavallisin ratkaisin. Ja se, että oliko tämä Sopiva ja Sovelias ratkaisu, tai mitä tästä muuten töissä tykätään - siihen en ota kantaa. 


Sitä miettii myös, että oliko tää nyt se uraitsemurha (yksi kaveri kysyi, että MIKÄ URA?, heh), mutta tiedättekö. Nyt on sellainen olo, että ei mitään väliä. Olen ihan hirmu tyytyväinen tähän ratkaisuun. Kaikkea muuta voin tehdä "sitten joskus", mutta ikinä en saa takaisin näitä vuosia, kun lapset on pieniä. Sitäpaitsi. En ees vielä tiedä, mikä musta tulee isona :D


Tässä varmaan tuli henkilökohtaisuus- ja syvällisyyshuiput koko (vissiin kohta vuoden kestäneen) bloggauksen ajalta. HUH!


PS. TURKU-expertit! Nyt kaikki hyvät Turku-vinkit kehiin. Tulevien parin vuoden aikana minäkin tulen viettämään siellä erinäisiä aikoja. Aloittaen talvilomasta ;)

Tunnisteet:

51 kommenttia:

7. joulukuuta 2010 klo 20.24 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

HIeno päätös. Varmasti oikea ja vielä rohkea sellainen. Nostan hattua!

 
7. joulukuuta 2010 klo 20.26 , Blogger Nina kirjoitti...

Melkoinen muutos, voimia!

Musta sun päätös osittaisesta hoitovapaasta kuulostaa kuitenkin hyvältä, sen takia että sulla on itsellä siitä hyvä fiilis! Silloin ratkaisu on oikea :)

Ja hei, täällä 4:ttä vuotta kotiäitinä, ties kuinka monta vielä edessä. Silti uskon että elämä kantaa ja työelämä odottaa ja tarjoaa jotain mielenkiintoista sitten kun sen aika on! Pitää olla positiivinen, muuten olisin kotiäiti jolla on vatsahaava ;)

Ja hei, sama homma, oon päättänyt että tämän kotona olon aikana keksin että mikä musta tulee isona! :D

Tsemppiä, muutos itsessään on jo aina pelottava, saati että siihen liittyy näinkin isoja järjestelyjä teidän perheen sisällä. Mutta kyllä sä pärjäät! Välillä tekee varmasti tiukkaa, mutta niinhän kaikilla.

 
7. joulukuuta 2010 klo 20.54 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta nyt on pakko. Ihan asiaa puhut. Töitä ehtii tekemään vieä monta vuotta vuosikymmentä. Ota ilo irti tästä ajasta! Jaksamista!

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.01 , Blogger Misty kirjoitti...

Vaikeita päätöksiä. Onneksi asioilla on aina tapana järjestyä. Enkä tällä kommentilla tarkoita millään tavalla vähätellä tilannettanne.

Toisen lapsemme jälkeen aloin itse tekdä osittaista hoitovapaata niin, että olen aina perjantaina kotona lasten kanssa. Tämä järjestely sopi meille parhaiten.

Tällä hetkellä työ on jäänyt toiseksi ja elämässä on pikku hiljaa vahvistunut ne kaikista tärkeimmät asiat eli oma perhe, läheiset ja terveys. En luopuisi osittaisesta hoitovapaasta (koskaan) enkä välitä enää palkanmenetyksestä tai siitä, että tunnen työkuvioissa jääneeni hivenen jalkoihin.

Aluksi voi olla hankalaa ja haikeaa, mutta ehkäpä sitä aikaa myöten tottuu tilanteeseen ja nauttii sitten täysin rinnoin ja koko perheen voimin viikonlopuista ja loma-ajoista =D Me fiksut naisethan pärjäämme aina!

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.02 , Blogger Laura kirjoitti...

Varmasti ihan oikea päätös, melkein ainut mahdollinen tuossa tilanteessa, mielestäni. :) Hyvä sinä! :)

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.02 , Blogger Johanna kirjoitti...

Teit varmasti hyvän ratkaisun, kerran ne lapset ovat pieniä. Itsellänikin on lähes koko työelämäni ajan ollut taipumus ajatella urakehitystä ja sen mukanaan muka tuomia mahdollisuuksia. Olen todennut ensimmäisen lapsen saatuani, että hiiteen kaikki urakehitykset jos palkkana siitä on vain menetetty aika perheen kanssa.

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.08 , Blogger Sanna-Riikka kirjoitti...

Kaikki menee ihan hyvin, usko pois! Ite olen täällä "aina" lasten kanssa kolmestaan ja mielessä on kyllä käynyt, että jäisi lyhennetylle työviikolle tai jotain, kyls tiet. Asioilla on tapana järjestyä ja ilmeisesti kuitenkaan sun miehesi ei ainiaaksi sinne jää, joten väliaikaisesti varmasti ratkaisunne on ok, eikö? Rohkea veto silti ja vaatii kärsivällisyyttä kotona ja ikäväkin tulee ihan varmasti, mutta sitten osaa vielä paremmin nauttia niistä yhteisistä hetkistä.

Hei, arvaas mitä, tuletti ihan lähelle meitä ja arvaas mitä muuta paikkaa, no - Loviisan Aittaa:)...ei tie vaikka, joskus sitten nähtäisiin Aitassa kaffeella:)

Halein Sanna

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.12 , Blogger Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Tuohan on aika valtava muutos teidän elämässä! Huh. Oikean ratkaisun kyllä ehdottomasti teet jäädessäsi osittaiselle hoitovapaalle. Lapsien ja perheen pitääkin mennä kaiken edelle ja oma jaksaminen myöskin! :)
Itse edelleen kotiäitinä, ja haaveksin siitä suuresta lapsikatraastakin edelleen, joten toivonmukaan saan tätä kotiäidin uraa harjoittaa mahdollisimman pitkään. ;) Urasuunnitelmia mulla ei oo sitten minkäänlaisia. ;D

Zemppiä!!! ♥

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.15 , Blogger -Jassu- kirjoitti...

On teillä ollut miettimistä! Ei mikään helppo kuvio, mutta kaikesta selviää. Toivottavasti teidän nykyisessä päässä on ihmisiä jotka voivat auttaa arjen kiemuroissa?

Ja siitä urasta.. Sitä uraa on aikaa tehdä seuraavat 20-30 vuotta :-)
Jaksua!

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.19 , Blogger Krisse kirjoitti...

Vai sellaisia muutoksia tulossa. Varmaan olet tehnytoikeian ratkaisun. Asiolla on tapana järjestyä..
Onhan se kieltämättä rankkaa pyörittää huushollia yksin..toivottavasti sulla on sukulaisia täällä jotka voisivat avittaa ....tässä tilanteessa sovanhemmista on suurta apua jos ovat lähimaisemissa..ja ovat sen kuntoisia että hoitoapu onnistuu.
Mutta hei..pärjäätte ihan varmasti..tsempit...

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.22 , Blogger -Anni- kirjoitti...

Isoja asioita, paljon mietittävää. Mutta ratkaisusi kuulostaa hyvältä ja Turku on huippukiva kaupunki. Itse mietin töihin palatessani myös lyhennettyä, mutta niin moni sanoi että teet sitten kuudessa tunnissa ne kahdeksan tunnin työt vaan hiukan pienemmällä palkalla.Ei varmaan kaikissa työpaikoissa näin, mutta muistutan vain, että pidä kiinni näistä jutuista, muuten helposti liusuu.
Tsemppiä ja jaksamista!

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.23 , Blogger Annimanni kirjoitti...

Tosi hienoa! Ymmärrän, ettei ole ollut helppo päätös mikään tuossa kuviossa, mutta musta on tosi hienoa, että uskallat(te) tehdä sen, mikä on teidän perheellenne parhaaksi. Mitä sitten mitä ne töissä ajattelee, pah. Niin, minäkin paras sanoja, kun pelkäsin kuollakseni mitä sanovat työpaikalla tästä mun äitiyslomasta. Mutta elämää/perhettä vartenhan tässä eletään, eikä työpaikkaa! Myöhemmin kaduttaisi, jos ei tekisi niin kuin sydän sanoo :)

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.46 , Blogger Laura kirjoitti...

Way to go Rilla! Onnittelut upeasta päätöksestä.

Olen niin onnellinen, että pystyn useimpina päivinä olemaan kotona vastassa pientä tokaluokkalaista. Nämä ajat ovat korvaamattomia.

 
7. joulukuuta 2010 klo 21.50 , Blogger J&M kirjoitti...

Siinähän sinä sen jo otsikossa tiivistit- mikä oikeasti on tärkeää! Muusta viis. Täälläkin töihinpaluuta lykätty, fiilikset vaihdelleet häpeästä, huonosta omastatunnosta ja suunnattomasta väsymyksestä vihdoin positiivisempaan suuntaan, oman lapsen hyvinvointi ja onnellisuus menee kaiken muun ohi- kirkkaasti!
Tsemppiä, kyllä asiat järjestyvät!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.02 , Blogger Iitsu kirjoitti...

tämä oli juuri se blogi ja teksti, johon mun kuuluikin tänään törmätä <3 kiitos Sinulle! ja Hieno päätös - todella hieno.

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.06 , Blogger Hanna kirjoitti...

Onnittelut päätöksestä! Helpottaa varmasti omaa jaksamista sekä arkea. Eikä se mikään uraitsemurha ole, tosiaankaan :) Itsekin olen tehnyt 6-tuntista päivää ja 4-päiväistä työviikkoa ja olen esimiesasemassa enkä koskaan ole ajatellut urani siitä kärsivän. Tsemppiä joka tapauksessa seuraavaan kahteen vuoteen!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.08 , Blogger maria kirjoitti...

Hyvä kun pystyt pienentämään omaa työmäärää. Ei ole mitään niin tärkeää kuin olla läsnä kun lapset vielä tarvitsevat, mulla on itsellä jälkikäteen tosi huono omatunto. Olen yksityisyrittäjä ja painoin pitkää päivää kun lapset olivat koulu-ikäisiä...nyt jo aikuisia ja nyt voin tehdä töitä ihan niin paljon kuin haluan (paitsi ettei enää huvita)Mulle ei enää asema ja raha merkitsekkään mitään kun ensin raadoin niiden eteen...on se hassua...tsemppiä!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.10 , Blogger Saila kirjoitti...

Hieno päätös, Rilla! Tätä aikaa pienten lasten (kuin myös kouluikäisten) kanssa ei saa ikinä takaisin, joten siitä on nautittava nyt. Itse olen vähän vastaavassa tilanteessa, kun pyöritän viikolla arkea yksin ja eihän tämä toki niin helppoa ole, että tuulettaisin. Mutta kun sopii tietyt rutiinit ja systeemit perheen kanssa, niin kyllä se onnistuu. Teen lyhennettyä työviikkoa (4pv) ja hyppytunneilla (joita on melko paljon) suunnittelen seuraavia päiviä, mutta siltikin tahtoo mennä niin, että on liian kiltti ja teen hypäritkin (ja joskus myös sen pe-vapaan)muiden ihmisten töitä. Ole siis sinä fiksu äläkä ala tekemään 6 tunnissa sitä 8 tuntia! Toinen minkä ite oon huomannu, että omaa aikaa niihin viikonloppuihin on saatava, vaikkakin sitä koko perheen aikaa onkin vähän. Muuten meinaa ainakin mulla pää levitä! ;) Ei siis kannate ihan alkaa "yksinhuoltajaksi ilman viikonloppuvapaita". Tsemppiä ja voimia uuteen arkeen - ja ymmärrän todella, että tämä ei ole ollut helppo päätös, sitä se ei ollut minullekkaan!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.12 , Blogger Krisse kirjoitti...

Hieno päätös!

Itse tein puolitoista vuotta sitten saman valinnan. Ei kaduta yhtään, vaikka se työpaikalla hieman vaikuttikin.

Pointtinahan sullakin oli, että mikä oikeasti on tärkeää! :)

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.24 , Blogger Heli kirjoitti...

Hyvä homma Rilla, varmasti ainoa oikea ratkaisu oli tämä että jäit pienemmille työtunneille! Ja nyt ehdit tekee korujakin paremmin, hih!!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.26 , Blogger Merja K kirjoitti...

Hieno päätös, töitä ehtii tehdä "isonakin", mutta lapset ovat pieniä vain kerran.

Onnittelut!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei miksi et ottaisi hoitovapaata ja muuttaisitte kaikki Turkuun? Turku on mukava kaupunki ja olen varma, että myös vanhemmat lapset pitäisivät muutoksesta!

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.37 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei, onnea:) Siinä se näkee, että ratkaisuja löytyy, kun haluaa niitä löytyvän! Itse olen myös esimiesasemassa ollut 1-vuotiaan kanssa osittaisella hoitovapaalla ja työt onnistuivat hienosti (enkä tehnyt niitä iltaisin kotona enkä myöskään tehnyt 5-päiväistä viikkoa 4-päiväisen hinnalla - tässä monelle riski...) Sittemmin meillä on ollut myös 4 au pairia, jotka ovat olleet ihan korvaamattomia (3-5 kk:n jaksoissa). Voin suositella niitäkin lisäkäsiä! Työaika au pairille 30h/vko, ja kustannus n. 260e/kk+ruuat+asuminen.

 
7. joulukuuta 2010 klo 22.50 , Blogger Aamunkukka kirjoitti...

Asioilla on tapana järjestyä;-) Hurjasti tseppiä ja teit aivan oikaen päätöksen. Onhan se nyt kumma jos tällaisen ratkaisun takia muka tekisit "uraitsemurhan"- jokainen ymmärtää, missä prioriteetit pitää olla näin isossa elämänmuutoksessa. Onneksi kyseessä on vain keikkaluontoinen muutos, joten ole armelias myös itsellesi. Sun ei tarttee ehtiä viikolla kaikkeen, ota kaikki apu vastaan mitä saat. Välistä palkkaat lapsenvahtia, että saat asiat rullaamaan myös omien juttujen ja lasten harratusten takia. Voimia kovasti!!


ps. mähän tein lyhennettyä viikkoa siihen asti kun kuopus täytti 3v. Eli nyt heinäkuusta lähtien olen taas täyttäpäivää tekemässä. Ja ero on valtava, voi jos olisi taloudellisesti mahdollista niin jatkaisin sitä poikien koulun alkamiseen saakka. Se on kuin osapäiväistä lomaa; oikeasti, työt eivät tekemällä lopu mutta äiti tarvitsee lapsiaan;-)

 
7. joulukuuta 2010 klo 23.06 , Blogger sirkkis kirjoitti...

Hieno ratkaisu vaikka varmasti paljon mietitytti. Sinun lapset ovat niin vähänaikaa pieniä kehittyviä ihmistaimia. NYT he tarvitsee ÄITIÄ jolta he saavat valmiuden kehittyä terveenitsetunnon aikuisiksi.
Olen aina ollut kiitollinen siitä kun minua on äiti hoitanut kotona 10 vuotiaaksi. Olin lapsena kade kavereille kun he pääsivät tarhaan ja leikkikouluihin. Vasta paljon myöhemmin tajusin ystäväni sanojen merkityksen. Sinun ei koskaan tarvitse mennä tyhjään kotiin.

 
7. joulukuuta 2010 klo 23.20 , Blogger Terhi kirjoitti...

Onnea hienosta ratkaisusta! Ja just niin, lapset on pieniä vaan kerran, niitä vuosia ei saa mitenkään takaisin. Mies pysyy sentään Suomen rajojen sisällä, joten vaikka matka pitkä onkin, niin luo pääsee teiltäkin muutamassa tunnissa. Tsemppiä!!

 
8. joulukuuta 2010 klo 0.59 , Blogger Maati kirjoitti...

Hyvä päätös, lapset on pieniä niin vähän aikaa. Varmasti töissä on ymmärrystä päätöksellesi. Jaksamista kuitenkin tarvitset vaikka lyhyempää päivääkin teet, joten paljon tsemiä!

 
8. joulukuuta 2010 klo 2.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Itse olen myös esimiesasemassa ja teen 6h päivää. Sähköpostia tahtoo välillä kertyä, muuten ok. Turussa suosittelen tutustumaan Aboa vetus, ars nova - museoon. Hyvä sekä lapsille että aikuisille. Luostarinmäki, Turunlinna sekä Kupittaan lastenpuisto myös lapsiperheen in-kohteita. Toisin nämä vikat kesäaikaan.

 
8. joulukuuta 2010 klo 2.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ai niin ja kesäisin Turussa aina ulkoteatterissa hyvä lastennäytelmä.

 
8. joulukuuta 2010 klo 8.26 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hiihtolomalla (vk 8) kannattaa mennä Muumimaailmaan, jos lapsia muumit kiinnostaa. Silloin paikka on oikein virallisestikin auki ja siellä vietetään taikatalvea. Parempi ja kivempi paikka talvella kuin kesällä. Naantalissa mun mielestä kannattaa käydä muutenkin kuin Muumimaailmassa. Ihana paikka viettää talvella aikaa etenkin, jos meri on jäässä. Voi luistella, hiihtää, napakelkkakin on viime vuosina löytynyt.

Shoppailuista ei sovi unohtaa Adalmiinan Helmeä (Paimio), Elviinaa tai Sisustuksen Koodia Turun keskustasta.

Nellis

 
8. joulukuuta 2010 klo 8.28 , Blogger Teija kirjoitti...

Go Girl! :) Aivan tosi hyvä juttu, sekä itseäsi että lapsia ajatellen!!

Ja Turustahan löytyy vaikka mitä, talvella toki hiljasempaa. Jokilaivat on tunnelmallisia, kesällä sit uimaan Ruissaloon..

 
8. joulukuuta 2010 klo 8.29 , Blogger Teija kirjoitti...

Ja tota Naantalia piti munkin hehkuttaa. Ihana paikka talvellakin!

 
8. joulukuuta 2010 klo 9.04 , Blogger Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen! Kaikki tälläiset jutut vaan pitää setviä ja selvittää. Mun mielestä päätöksesi on järkevä ja kaikille osapuolille varmasti hyvä.
Itse kamppailen jotakuinkin saman sarjan kysymysten parissa. Laudalla oma, miehen ja lapsen elämä. Kun vain osaisi päättää oikein!

Mukavaa vikkoa sinne!

 
8. joulukuuta 2010 klo 9.27 , Blogger Virpi kirjoitti...

Teit vrmasti ihan oikean päätöksen. Aika ja voimavarat on rajalliset ja tässä vaiheessa elämää on oikein panostaa lapsiin. Myöhemmin ehtii ihan varmasti tehdä töitä ja pitkiä päiviä, mutta lasten kanssa viettämättä jäänyttä aikaa ei saa takaisin. Ja kun ne kasvaa niin nopeasti... meillä tänään esikoinen 16v. Mukavaa viikon jatkoa! :)

 
8. joulukuuta 2010 klo 10.29 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oikea päätös! Itse teen 6-tuntista päivää enkä tajua kuinka enää ikinä voin tehdä täyttä päivää tai kuinka olen tähän asti voinut...=D Kaksi tuntia vähemmän töitä päivässä on arjen kannalta todella merkittävä. Kaksi vanhempaa lastamme ovat juuri tuon 8 v. ja 10 v. ja lisäksi kuopus 4 v. Olen ehdottoman tyytyväinen tähän meininkiin.

 
8. joulukuuta 2010 klo 11.12 , Anonymous T kirjoitti...

Wau! Kun luopuu jostain vanhasta, tulee tilalle aina jotain uutta. Niin se elämä menee, paikoilleen ei kannata jäädä!

 
8. joulukuuta 2010 klo 12.01 , Blogger Marja kirjoitti...

Vai sellainen iso päätös teidän perheessä - tai parikin. Mutta tosiaan, kuulostaa, että olette tehneet oikeat ratkaisut ja siitä se sitten lähtee - elämä hieman uudenlaisin kuvioin!

Mulla on parin viimeisen viikon ajan ollut töissä ihan järkyttävä tilanne, työkavereita lähtee yhteen uuteen paikkaan - ja eilen irtisanoutuivat mun lähimmät ja rakkaimmat työkaverit. Vuorokauden olen nyt vaan itkenyt, yökin meni valvoessa. Viittä vaille irtisanouduin eilen itsekin - mutta järki käski olla sitä tekemättä. Taloudellisesti kun ei meidän perheessä olisi mahdollista mun jättäytyä tyhjän päälle. Nyt vaan pitäisi itsekin osata miettiä mikä oikeasti on tärkeintä. Sen kun tietäisikin! Työ (ja ne tärkeät ja rakkaat työkaverit, joista on 12 vuoden ajalta tullut myös läheisiä ystäviä) on mulle se henkireikä perhe-elämästä enkä haluaisi siitä luopua. Mutta nyt kun muut siirtyvät uuteen niin ehkä olisi itselläkin aika tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen. Harmi vaan ettei työpaikkoja ole tarjolla tuosta vaan, enkä edes tiedä mitä haluaisin tehdä! Sydän on riekaleina ja tunnen oloni niin paljon muita huonommaksi - asiaa sen enempää selittämättä.

Anteeksi, ei pitänyt tänne vuodattaa mutta osui tuo otsikkosi niin asian ytimeen.

 
8. joulukuuta 2010 klo 12.58 , Blogger Johanna kirjoitti...

Isoja ratkaisuja ja elämänmuutoksia teillä siellä siis luvassa! Voimia ja tsemppiä!

Oma miehenikin on joskus työmatkoilla useampiakin viikkoja, ja on tuolloin vain viikonloppuisin kotona, se on aina aika kuluttavaa aikaa, olla taaperon ja kahden teinin kanssa kotona itsekseen, eli tiedän mistä puhutaan :). Itse teen lyhennettyä työaikaa myös. Minulla se käytännössä on vaan niin, että pidän yhden vapaapäivän aina per viikko. Hyvä juttu on ollut kyllä!

Olen täällä hengessä mukana! :)

 
8. joulukuuta 2010 klo 14.40 , Blogger COCO kirjoitti...

Mie voin tulla Turku Touring oppaaksi! :)) Turku on kaunis paikka - tarpeeksi pieni, ettei eksy. :)

 
8. joulukuuta 2010 klo 15.18 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hieno päätös!

 
8. joulukuuta 2010 klo 15.18 , Anonymous T kirjoitti...

Missä te sitten asutte nyt?

 
8. joulukuuta 2010 klo 20.25 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Koko perheen kannalta ajatellen fiksu ratkaisu.
Toivottavasti myös töitten määrä vähenee oikeesti, ei palkästään työaika, josta palkan saat.

 
8. joulukuuta 2010 klo 22.18 , Blogger Rilla kirjoitti...

Kiitos ihan tosi paljon kaikista kannustavista ja ajatuksia herättävistä viesteistä. Ihan totta, se, että väheneekö työt suhteessa palkan kanssa - jaa-a... Mutta tiukasti aion pitää kiinni päivän pituudesta. Tyytyväinen, edelleen :)

Ja mitä Turkuun tulee... kaikki touring-,ja kahvittelutarjoukset otan vastaan! Viikolle 8 ensimmäiset tilaukset, kiitos ;)

 
9. joulukuuta 2010 klo 9.13 , Blogger Haaveilija kirjoitti...

Onnea päätöksen johdosta! Kummasti se helpottaa elämää kun pyörittelee isoja asioita ja sitten kun sen päätöksen saa tehtyä. Uskon että hommat lähtevät rullaamaan hyvin ja sinullehan esim. "jää sitten enemmän aikaa tehdä koruja" :)

 
9. joulukuuta 2010 klo 15.27 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Omasta kokemuksesta voin sanoa että pidä todellakin tiukasti kiinni siitä että työmaarä vähenee myös samassa suhteessa kuin työaikakin. Itse en tyhmyyttäni niin tehnyt ja niinpä puolen vuoden osittainen hoitovapaa todellakin vei mehut. 6 h työpäivää tekevällä ei ole oikeutta muihin taukoihin kuin yksi 10 min kahvitauko. Työnantajalle tietty kiva juttu, kun samat työt tehdään 30 % pienemmällä palkalla, mutta sitä tahtia ei kyllä kukaan kovin pitkään jaksa. Lisääntynyt vapaa-aika meni käytännössä raskaammaksi muodostuneeesta työstä toipumiseen.

Sariina

 
9. joulukuuta 2010 klo 17.16 , Blogger ANNAO kirjoitti...

Rohkea päätös, mutta varmasti paras. Olisi päivät tulleet lapsille pitkiksi, tsemppiä uuden asumisjärjestelyn sulatteluun ja mukavaa viikon jatkoa :)

 
9. joulukuuta 2010 klo 19.54 , Blogger Petriina kirjoitti...

Varmasti oikein hyvä päätös ! Aikaa ei ole koskaan liikaa, ainakaan lapsille ja onneksi progressiivinen verotus korvaa tulonmenetystä. Kunhan tosiaan sitten on niin, että siinä kuudessa tunnissa ei tarvitse tehdä kahdeksan tunnin hommia...

Turun ravintoloista kannattaa katsastaa ainakin Trattoria Romana, Sergio's, Blanco ja Tintå. Parasta kahvia tarjoaa Café Art . Kivoja vaatteita saa esim. Kappa Shopista, Elementista, Dolcesta. Pienemmille lapsille ( vaikka ei ehkä ihan 1,5-vuotiaalle, nyt kun tarkemmin mietin ) Seikkailupuisto on kiva paikka.

 
10. joulukuuta 2010 klo 11.02 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mä en tiedä, mikä sen paikan nimi on, mut melkein aina kun me ollaan kylässä Turussa, meidän lapset vierailupaikan väki vie Aurakadulle johonkin (torista Puolalamäkeen päin), jossa ovat maalanneet paitoja, tehneet savitöitä ja vaikka mitä. Hyvin ovat viihtyneet ja hienoja juttuja on syntynyt. Olisko se joku kaupungin nuorisokeskus?

 
10. joulukuuta 2010 klo 11.08 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ja vielä edellinen jatkaa: RUISSALO, sinne meidät viedään aina myös. Rantatie, jossa on vanhoja huviloita on ihana. Sitten on Kansanpuisto ja sen kahvila - rantatiellä on myös pieni hassu kahvila milloin sattuu auki, ilmeisesti jonkun huvilan pitämä. Honkapirtissä on herkullinen kahvipöytä. Kasvitieteellisessä puutarhassa käymme myös melkein joka kerta. Ja sitten ihan saaren päässä on Saaronniemi ja.

 
10. joulukuuta 2010 klo 13.19 , Blogger Ylva kirjoitti...

Voi kuule, kumpi on tärkeämpää, sinun (ja läheistesi) jaksaminen, vaiko ura, joka ei nouse senkään vertaa, jos sinä olet puolikuollut.

Elämässä on tehtävä valintoja ja minusta ainakin tuntuu, että teit ihan terveen ratkaisun.

Voimia!

(Ihania koruja!!!!!)

 
29. joulukuuta 2010 klo 15.28 , Anonymous Annu kirjoitti...

Ei todellakaan helppo kuvio. Tsemppia!

Syntyperaisena (tosin nyt ex-)Turkulaisena tassa vinkkeja menoon Aurajoen varrella. Pikkusisko perheineen asuu siella edelleen, joten kayn ainakin pari kertaa vuodessa. Eli vinkit ovat kohtalaisen kurantteja ;-)

Petriinan hyvaan ravintolalistaan lisaisin viela pari - Smor ja Mami Lantisella Rantakadulla. Panini Linnankadulla. Panimoravintola Koulu Eerikinkadulla. Ja lasten kanssa – Hesburger. Kun on kerran syonyt Heselta burgerit ei mäkkari oo mitaan.

Kukkia kakkoskotiin – Piia Jaala ja Pasadena.

Jos oot taiteen ystava, kay kurkkaamassa Auran Galleria, ja taidegraafikkojen yllapitama Joella.

Lasten kanssa tietty Muumimaailmaan Naantaliin. Ja muumeihin jo vasyneet siihen viereen Väskin seikkailusaarelle. Ja hurjapaisten kanssa Flowpark’iin

Ja sitten Sisustaja lahtee kierrokselle: Sisustajan Divaani ja Ottomaani Lantisella Rantakadulla. Sisustuksen Koodi Linnankadulla (ja sita vastapaata lasten ykkoslelushoppi – Casagrande), jonka vieressa Pop Shop. Moko Kristiinankadulla. Stelliina Humalistonkadulla. Ja tietty Loviisan Aitta Ruskolla.


HUH! Ja ton kierroksen jalkeen kotiin lepaamaan.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu