Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Viikon ensimmäinen

maanantai 17. tammikuuta 2011

Viikon ensimmäinen

Niin meni taas viikonloppu ja viikon ensimmäinen työpäivä. Piti oikein miettiä, mitä viikonvaihteessa tuli tehtyä, jotenkin niin hujauksessa oli ohi. Muistona lähinnä kivistävät reidet lauantain kahvakuulasta (HUH, pitäisi käydä kyseistä lajia harrastamassa hieman useammin) - työpaikalla 4 kerrosta ja reippaana naisena tietysti käytän aina rappusia, tänään oli kyllä askel kaikkea muuta kuin hallittu.


Viikonloppuna on hieman myös koruaskarreltu. Mielessä jotain IHAN simppeliä, mikä sopisi tuon uuden vanhan neuleeni kanssa (kuvassa yllä). Hopeaa ja yksi helmi. Tekstilaatta ja salpalukokkokiinnitys edessä.
Päivän tunnelmaan sopiva teksti: 
animus - ymmärrys, rohkeus (lat)
Mitään kovin raflaavaa tai jännää kerrottavaa mulla valitettavasti ei ole. V
iikon kohokohtana kampaajalla käynti keskiviikkona! Jutut samat kuin ennenkin: juurikasvu järkyttävä, sävyä tarvis ehkä vielä tummentaa, oma väri alkaa pikkuhiljaa olla lähempänä brunettea kuin blondia. Ja olin siis kolmen kympin korville oikeasti ihan vaalea. Höh. Miten tää nyt näin?


Ja, ainiin, vastoin kaikkia ennakko-odotuksia(NI), opin käyttämään kosketusnäyttöistä kännyä :) JEI! Hyvä minä!

Tunnisteet:

20 kommenttia:

17. tammikuuta 2011 klo 19.48 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Onpa kaunis koru kaikessa yksikertaisuudessaan! Valtavan ihana myös tuo tapetti, kenen mallistoa?

 
17. tammikuuta 2011 klo 20.27 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tummaksi on muututtu täällä myös. Vaalennan silti ja reilusti. Ei osaa olla muussa. Sulla on kaunis sävy hiuksissa, muista näyttää miltä keskiviikkona näyttää! Koru kaunis taas kerran.

 
17. tammikuuta 2011 klo 20.41 , Blogger Rilla kirjoitti...

Anyymi1: kiitos, tapetti on Designers Guildin, meisän makkarissa

Anonyymi2: minä taat olen taistellut puolisen vuotta eroon kokoblondauksesta. Ei ahdista, juurikasvu vaan aina jaksaa yllättää :)

 
17. tammikuuta 2011 klo 20.42 , Blogger Ansku kirjoitti...

Hei! Tänään sain postissa IHANAN korun. Se on todella kaunis! Kiitos! :) Just täydellinen. Ja niin on muuten tuo sinunkin uusi korusi. Ja nyt minä aion kunnostautua tässä blogien kommentoinnissa. Olen ollut just sellanen ärsyttävä lukija, joka vierailee tosi ahkerasti blogeissa, mutta ei sitten jaksa jättää kommentteja. :)

 
17. tammikuuta 2011 klo 20.50 , Blogger Marita kirjoitti...

Minä en oppinut käyttämään kosketusnäyttöistä kännykkää. Lahjoitin sen tyttärelle. Pakkasella känny ei toiminut lainkaan tai sitten nimet alkoi pyöriä hurjaa vauhtia, enkä saanut stoppaamaan haluamani nimen kohdalla... onkohan tämä sitä vanhuutta?

 
17. tammikuuta 2011 klo 21.09 , Blogger anne kirjoitti...

Ihana koru!

Kosketusnäyttö ollut muutaman kuukauden käytössä ja aika kömpelö olen vieläkin, mutta periksi en anna :)

 
17. tammikuuta 2011 klo 21.18 , Blogger maria kirjoitti...

Koru on tosi kaunis, ihana kuulla että viikon kohokohta on kampaajalla käynti. Pidin just ysiluokkalaisille luentoa kampaajan työstä ja sanoin että rakastan työtäni kun saan tehdä ihmisiä onnellisiksi...terkkuja sun kampaajalle (;

 
17. tammikuuta 2011 klo 21.21 , Blogger Rilla kirjoitti...

Ansku: kiva kuulla! Sekä se, että koru oli mieleen, kuin blogikommentointikunnostautuminen (huuuh, miten pitkä sana). Näenhän minä tietty, että täällä ihmisiä käy, mutta kommentteja on hirmu kiva lukea. Ei niissä mitään niin syvällistä tarvi olla :)

Marita: voih, jos vika oli puhelimessa... ? ;)

Anne: kiitos. Mulle jäi itselle kammot miehen vanhasta HTC:sta, joka ei ymmärtänyt mua yh-tään. Nokia on parempi kaveri :)

 
17. tammikuuta 2011 klo 21.22 , Blogger Rilla kirjoitti...

Maria: on se. Kampaaja on vähintäänkin parisuhteeseen verrattava juttu :) Hyvää ei vaihdeta, vaikka mikä ois. Huono, no, se saa jäädä :D

 
17. tammikuuta 2011 klo 21.45 , Blogger Ellis kirjoitti...

Voi että, olen ihastunut koruihisi, aivan ihania! Näin juuri viikonloppuna yhden livenä, kun ystäväni oli tilannut. Pitänee alkaa suunnittelemaan omaa tilausta.
Rentouttavaa kampaajareissua keskiviikolle :)

 
17. tammikuuta 2011 klo 22.58 , Blogger Aamunkukka kirjoitti...

Jee, kiva kuulla että ne modernit kännykät toimii;-) mulla on ollut vähän sama pelko, siksi "puhelin on ollut puhelin ja läppäri läppäri"!

Tsemppiä uuteen viikkoon!

ps; kaunis koru, sopii hyvin tosiaan tuon neuleen kanssa!

 
17. tammikuuta 2011 klo 23.07 , Blogger Hanne kirjoitti...

Aivan ihastuttava koru, niin kauniin pelkistetty:)
Kosketusnäyttö ja hallussa, ärsyttää vain sen rasvottuminen:)

 
17. tammikuuta 2011 klo 23.11 , Blogger Terhi kirjoitti...

Ja nyt kun oot oppinut käyttämään kosketusnäyttöä, niin pian et enää osaa tavallista käyttää. Mä ainakin yritän aina miehen kännykkääkin vaan kosketella :D Jaa juurikasvu, apua, mullakin on ihan kamala. Oliskohan syytä varata kampaaja?

 
17. tammikuuta 2011 klo 23.30 , Blogger -Heli- kirjoitti...

Korusi on todella kaunis :) yksinkertainen on kaunista! Ja taustalla näkyvässä tapetissa on kivat värit!

 
18. tammikuuta 2011 klo 6.16 , Blogger ania kirjoitti...

Koru on kaunis ja hyvin oivallettu ja niin sun näköises. Hyvin kyllä sahaat nuo läpyskät! Oletko ajatellut prikkaleikkurin ostoa? Ajattelin vaan, että olisi nopeampaa (mihis meill on kiire).

 
18. tammikuuta 2011 klo 8.50 , Blogger Merja K kirjoitti...

Ihana koru, tykkään!

Kosketusnäytön opettelu olisi täälläkin edessä, katsotaan miten käy :)

 
18. tammikuuta 2011 klo 9.55 , Blogger Maria kirjoitti...

Mielettömän kaunis koru. Ihan minun näköinen :)

Itsekin haluaisin niin kovasti kampaajalle. Tätä ei varmaan enää juurikasvuksi voi sanoa, kun edellisestä kampaajakäynnistä on kohta vuosi :D Tarkotus oli siis kasvattaa pitkät hiukset, mutta en tiedä jaksanko enää. Nyt ne on vähän yli olkapäiden. Voishan sitä kotona värjäillä, mutta en oikein luota nuihin kaupan väreihin ja onhan se niin kiva istahtaa kampaamon tuoliin!

Tykkään kovasti tuosta tapetista ekassa kuvassa. Jotenkin niin aistikas!

 
18. tammikuuta 2011 klo 10.18 , Blogger Rilla kirjoitti...

Ellis: hauska kuulla! Ja tätä kampaajareissua on jouduttu siirtämään kuukausi edellisestä varauksesta. Tuska...

Aamunkukka: juu, uskallan suositella. Jos jaksanmuistanjaehdin, teen pikaisen postauksen aiheesta :)

Hanne: olet ihan oikeassa tuosta rasvoittumisesta! Käsirasva, sormet ja näyttö eivät sovi yhteen.

Terhi: heh :) Hei, tai sitten voitais aatella vaan, että juurikasvu on muotia..? Säästöversio?

Heli: kiitos, kiitos. Tapetti ihan mun suosikkeja.

Ania: Kiitos kaunis :) Ja leikkurista... itse asiassa... olen ajatellut. Aika vääntöä kuitenkin! Onko sulla käytössä?

Merja K: blonditsempit sullekin tähän opetteluun!! :D

Maria: :) Hiusten kasvattamisvaihe on rasittava. Itse olen aina ottanut sen hidastetun version ja leikannut kuitenkin aina johonkin malliin siinä välillä. Muuten tulee (mulle) pakollinen vuoden hätäponnarivaihe ja se on kamalaa ;)

 
18. tammikuuta 2011 klo 12.52 , Blogger ania kirjoitti...

"Ania: Kiitos kaunis :) Ja leikkurista... itse asiassa... olen ajatellut. Aika vääntöä kuitenkin! Onko sulla käytössä?"
- Eei, kun teen vaan kulmikkaita (helposti sahattavia) läpysköjä. Ajattelin vaan, kun teet niin paljon noita pyöreitä -> helpottaisi sun elämääsi ;) On kuulema kätsy, tiedä häntä.

 
19. tammikuuta 2011 klo 10.06 , Blogger Heli kirjoitti...

Hui, kuinka kaunis koru, TAAS!

Sulle sopii tuo otsatukkakin.

Kampaajani sanoi, että tukka tummenee astetta tummemmaksi jokaisen lapsen myötä. Kyllä, juuri näin on käynyt. Otan keväisin pitkään, piikisuoraan tukkaani kolmen sävyisiä raitoja, jotka kaikki ovat omaa väriäni vaaleampia. Otsuria harkitsen; on joskus ollut ja tykkäsin, mutta sen poiskasvattaminen on rasittavaa.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu