Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Rillan koti

maanantai 28. helmikuuta 2011

Jimmyt ja kevät

Meillä ainakin aurinko on paistellut mukavasti tän päivää - hieman loiventanut paluuta lomalta töihin. Samoin tilannetta helpotti suunnattomasti lounas loistavassa seurassa, ystäväni lääke lomaltapaluumasennuksen torjumiseen oli käydä kosmetiikkaostoksilla :D 


Bongasin Sokokselta täydennystä Blascon luomiväreihin, samoin muutama muu purkki lähti mukaan, huom. kaikki alessa! Kuulemma huomenna Diorin Nudeskin on siellä hintaan 35 euroa! On mentävä hamstraamaan - ainakin yksi :)


Jotta päivä olisi vielä parempi... Posti toi mulle ihanaiset Jimmy Choon ballerinat. 
Ihanat, täydelliset jalassa. Harmi, että joudun ehkä vaan koeajamaan näitä sisätiloissa vielä seuraavat pari kuukautta. 
 
Nyt on taas yksi hyvä syy lisää odottaa kevättä! Seuraavaksi etsimään täydellistä käsilaukkukaveria näille. 


PS. Miehelle terkkuja Turkuun, että mulla taitaa olla iltaisin hieman liikaa aikaa roikkua kaikissa nettikaupoissa :) 

Tunnisteet:

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Huolenpitoa - itsestään

Hiihtoloma on miltei lomailtu. Meidän lomailu sisälsi Turun ja autossa istumisen lisäksi kaikkea muuta pientä mukavaa, kuten epäsäännöllisiä (ja epäterveellisiä) ruokailuhetkiä. No, loma on lomaa, huomenna taas virallisesti palataan normaaliarkeen, mutta...
Syömisiä pohtiessa mieleen palasi taas eräs ravintoterapeutin luento, jota olin muutama viikko sitten kuuntelemassa. Tämä kysyi yleisöltä mm, kuinka moni meistä tuntee lautasmallin ? Kaikki viittasivat. Seuraavaksi kysyi, kuinka moni meistä syö sen mukaisesti ? Ei kukaan. 
Ihan perusjuttuja. Ja jos suositus olisi syödä noin kuusi kourallista vihanneksia/hedelmiä/marjoja päivässä (vähintään), kuinka usein onnistuu? Tai jotain vielä helpompaa, kuten veden juominen. Töissä lipsuu niin helposti pelkän kahvin lipittelyyn, jonka vaikutus on päinvastainen. Puhumattakaan sitten kaikista lisäaineista, joita helposti ja puoliksi huomaamattaan tulee tungettua leipäluukusta alas. Huh. Säädettävää olisi täällä, vaikka kuinka paljon. (Piiskaan itseäni henkisesti ottamaan taas ryhtiliikettä). 

Liikunta kuuluu samaan pakettiin. Mulla liikkumattomuus tuntuu jo muutaman viikon tauon jälkeen selässä, jos oikein laiskistuisi, en tiedä missä muualla.
Ryhtiliikkeen tueksi hyvinvointikoru ranteeseen! Hopeaa ja paksua vahattua puuvillanyöriä. 

"bene est mihil" - minä voin hyvin. 

Puuvillanyöriä siksi, että sen voi tarvittaessa huuhtaista (luonnollisesti pidän sen treenatessa ranteessa). Nahkanauhan kestävyys tällaisissa jutuissa voisi olla vähän niin ja näin. 
Tai sitten siihen tarttuisi "liikunnan aromi" :)
Mutta tää syömis/liikkumisjuttu. Kyse ei ole mistään laihduttamisesta, vaan ihan siitä, että tässä samassa kropassa pitäisi olla ja elää loppuelämänsä. Jos minä en siitä pidä huolta, niin kukas sitten? Pyrkimystä mihinkään extremeen mulla ei ole (kun ei se onnistuisi kuitenkaan), mutta jos nyt ihan perushommat olisi pääsääntöisesti kunnossa. Millä ihmeellä joku onnistuu? Ja miten sitä itseään tsemppaisi? 

Nyt tää täällä tsekkaa tavarat ja valmistautuu henkisesti illan combat-koitokseen :) Mukavaa loman alkua niille, kellä se vasta alkamassa. Meille muille, no, jaksamisia arkeen.

Tunnisteet: ,

lauantai 26. helmikuuta 2011

Uusi kamera

Nyt se on täällä. Vau ja huokaus. Elämäni ensimmäinen järkkäri. Sillä on leikitty, räpsitty kuvia  - enemmän ja vähemmän onnistuneita. Mies jopa oli mustasukkainen tälle vehkeelle eilisiltana. Sai kuulemma huomattavasti enemmän huomiota kuin hän. Hmmm.. Saattoi ehkä pitää paikkansa...


Canonin EOS 500d. Pahoittelut jo etukäteen sikäli mikäli tällä ei ole minkäänlaista vaikutusta kuvieni laatuun :) Ajattelin jo jättää kertomatta koko hankinnasta, mutta - no - en sitten jättänyt :)
Sitten tämä:


"The Gorgeous Blogger-palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon eteenpäin niille, jotka mielestään sen ansaitsevat."


Iso lämmin kiitos Marjalle, Terhille, Emmille, Virpille ja Marielisalle.


Milloin aloitit blogisi?
Joulukuussa 2009. Homma meinasi hyydähtää heti alkumetreille, "kunnolla" aloitin vasta keväällä/alkukesästä 2010. En oikeastaan edes muista, miksi aloitin sitten uudelleen... No, väliäkö tuolla?


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Ties mitä. Ehkä se on jollain muotoa pätkiä tällaisen lähempänä neljää, kuin kolmea kymppiä olevan äitihenkilön elämästä. Harrastuksia, meidän perheen arkea kahden kaupungin välillä, vaatekaapin sisältöä, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, sekä purkkeja, joiden avulla pitää itsestään huolta :) Unohtamatta tietenkään ikuista hiuskriisiä.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Nojaa. Se, että se on mun kirjoittama? 

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Itse asiassa, mun mies! Olin silloin vielä nuorimmaisen kanssa äitiyslomalla, tykkäsi kait, että tarvisin hieman sisältöä elämääni ;)

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Ihailen hirmu paljon tyylikkäitä, visuaalisesti kauniita blogeja - toisaalta, luen myös paljon sellaisia, jotka eivät sillä visuaalisuudellaan ratsasta, mutta muuten ovat niin kovin mielenkiintoisia. Siispä, luulen, etten tietoisesti pyri mihinkään suuntaan omanikaan kanssa. Mihin se sitten ajan kanssa kehittyy - katsellaan! Haluaisin sanoa, että blogini on lifestyle-blogi, mutta... ei se ihan taida olla :)


Tämä näkyy kiertäneen jo niin monilla, että jääköön osaltani kierrätys tähän. Nyt seurustelemaan perheen kanssa. Illan ohjelmassa Putous. Kumpi voittaa - Munamies vaiko Harjakainen???


Tunnisteet:

torstai 24. helmikuuta 2011

Ihanaa, Suomen Turku!

Kaikilla - noh, kaikilla ja kaikilla - ainakin monilla on viimeaikoina ollut ihania reissukuvia blogeissaan. Nykkiä, Lontoota, Madridia... KATEUS!


Me reissataan vaan Turkuun. Ei ole suunnitteilla mitään reissua miehen kanssa kaksin, eikä myöskään perheenä. Vain ja ainoastaan, Turkuun. Viikonloppuja täällä, pikareissuja kylpylään, saitsareita kaupungilla, kesällä muumimaailmaa, ja jos oikein hurjaksi heittäydytään käydään Tukholmassa Turun kautta.


Nohei. Ei auta. Pitää ottaa ilo irti :)
Käytiin jopa sisällä Turun Tuomiokirkossa. Lapset ei meinanneet uskoa, että kirkon sisällä voi oikesti olla hautoja... Hmmm... ehkä pieni historiallinen sivistys olisi paikallaan.
Autossa on tullut istuttua paljon, kelit loistavat ja aurinkolasit on kaivettu naftaliinista.
Enivei, Turku on kiva kaupunki. Puhuttiin lasten kanssa tänään, että kyllä täällä voisi ihan oikeasti asua. Paitsi kuulemma asunnon pitäisi olla paljon isompi ja kivempi :)

PS. SE kamera on kuulemma saapunut. Enkä ostanut sitä Turusta. Nyt saatte tyytyä näihin kännykkäkameran kuviin...

Tunnisteet:

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pandasilmät

Tuossa taannoin oli kommenttiboksissa keskustelua parhaasta mahdollisesta peiteaineesta tummille silmänalusille. Mulla on ohut iho ja vaikka kuin nukkuisin, aina on jonkin asteiset rinkulat silmien alla.Unen ja rusketuksen määrästä riippuu, minkä asteiset.


Kokeiltu on kaikki mahdolliset valokynät, Blascot, yms. Joku toimii paremmin kuin toinen. Parhaimmasta päästä lienee ollut YLS:n valokynä (käsittääkseni sävy N 1.5/8 soie lumiére on just sopiva keltapohjainen sävy tummille silmänalusille). Blascon blue neutralizer kyllä peittää, mutta jää helposti liian näkyväksi ja päivän mittaan tekee silmänaluset viiruisiksi (että mukamas olisi jotain ryppyjä!!)


Noh. Uutta testissä. Joku vinkkasi Bare Mineralsin "well rested"- tuotteesta. Mulla kesäisin aina käytössä ko. sarjan muukin meikki, mutta tämä oli ihan uusi tuttavuus. (Mineraalimeikkejä, jos jollekulle vieraita). Talvisin oma iho on ehkä aavistuksen turhan kuiva iho noille.
Posti toi paketin eilen ja heti testiin... 
Pigmenttiä tuotteessa selvästi todella paljon - ja kyllä peittää! Jos ei ole yhtään taipumusta kuivuuteen - toimii loistavasti. Itsellä toimii hyvin kosteutetulle iholle. Meikkivoidetta en uskaltaisi laittaa alle - luulen, että jostain ilmeistyisi taas ryppysetti silmien alle päivän mittaan... Vielä illallakin ilme näytti suht samalta kuin laitettua - ei rypistynyt, eikä tuote ollut kadonnut mihinkään. Yllättävn hyvä siis.
Otan käyttöön! Kesäisin erityisesti varmasti ihan lyömätön tuote. 


Uskallan kyllä rummuttaa näiden mineraalimeikkien puolesta. Sopivat kuivemmallekin iholle! 
Meillä on pakattu, lämmitetty autoa (aamulla vieläkin 20 pakkasta!!) ja laitettu paikat järjestykseen. Kotiin on niin paljon kivempi tulla kun huusholli on ojennuksessa. Onneksi on tuo miessiivooja. Hieman on vielä tekniikassa tosin hiomista. Letkun toisen pään kytkeminen kiinni saattaisi parantaa tulosta...
Nerokkaasti olen ajastanut tämän julkaisun - kun siis luette, me ollaan jo jossain päin Turkua ihmettelemässä paikkoja. Johon liittyen... meidän 8-vuotias kysyi eilen: "puhutaanko siellä Turussa suomea?" Vastasin, että "tavallaan" :)


NOTE: Tämä ei sitten ollut maksettu mainos. Ihmettelen aina kun toiset selittävät, miten heille tarjotaan kaikenlaisia juttuja testiin - ei vaan mulle :D

Tunnisteet:

tiistai 22. helmikuuta 2011

Kulmat ja karvat

Kun nyt viimeviikolla oli puhetta käsistä, ajattelin viihdyttää teitä kirjoittamalla jostain niinkin tärkeästä kuin kulmakarvoista. Jos tapanani on tuijotella ihmisten käsiä, katson myös kulmakarvoja :) Naisilla. Miehillä en niinkään. Paitsi jos ovat erityisen muotoillut - epäilyttävää sellainen :D
Mua on paiskattu vahvoilla ja paksuilla kulmakarvoilla. En edes tiedä, miltä näyttäisin, jos antaisin niiden kasvaa luomuna. Muistan alkaneeni nyppiä kulmiani jo ala-asteikäisenä. Enkä tosiaan ollut se tyttö joka aloitti meikkaamisen ensimmäisten joukossa. Mutta, kulmakarvat, niiden kasvua piti rajoittaa.


Ilman pinsettejä en tule toimeen ollenkaan. Mitään ihmeellisen hienoa mulla ei ole. Ihan tavalliset, oleellista vaan, että toimivat. Tiukka ote, ei lipsu karva :)
Minä, kuten varmasti moni muukin kanssasiskoista, värjään kulmani. Olen älyttömän laiska käyttämään kulmakyniä, yms, joten - minusta tämä nopeinta ja helpointa tehdä näin. Tässä asiassa en vaivaudu edes ammattilaisen käsittelyyn, vaan täräytän värin kulmiin ihan itse. Maailman helpoin juttu, kunhan ei mene tekemän niistä liian tummia.
Noh. Näin vuosien varrella sitä on joutunut toteamaan, että kulmakarvat ikäänkuin tipahtavat, plus kasvavat epämääräisesti pituutta. Alaspäin roikkuvat ja harottavat kulmakarvat näyttävät kamalan surullisilta... Olen kokeillut ties mitä kulmaharjavahasysteemejä - ei pysy, ei toimi. Iltapäivästä näytän taas Brezneviltä. Huippusalainen aseeni tähän vaivaan - HIUSVAHA!
Kyllä pysyy :D Ihan itse en tätä kuitenkaan ole keksinyt, vaan muistan joskus sata vuotta sitten teininä lueskelleeni, että Brooke Shields pitää omansa kurissa viiksivahalla. Hiusvaha-viiksivaha, sama mulle ja toista löytyy aina kotoa. Jos toimii, miksei? 


Kameraepisodista on kerrottava sen verran, että läksin tänään päättäväisesti sitä ostamaan. Samainen liike kuin eilen. Huomattavasti pienemmällä jonotuksella pääsin - kuullakseni, että "viimeinen myytiin just muutama minuutti sitten!!" Perjantaina tulee kuulemma lisää. Nokun oisin halunnut sen heti. Hetinyt. Huokaus. Huomenna pakkaan itseni ja lapset autoon ja ajellaan Turkuun. Käyn ihan kostoksi ostamassa tuon kameran sieltä. Siis Turkuun ollaan menossa joka tapauksessa -  ei pelkän kameran vuoksi :)


Hei, olisko pysähdysvinkkejä väliltä Helsinki-Turku? Sellaisia, minne voin ottaa kolme lasta mukaan.


PS. Posti toi tänään paketin, jossa jotain tummille silmänalusille. Testaan ja raportoin - onko noista mihinkään!

Tunnisteet:

maanantai 21. helmikuuta 2011

Ametistit ja silkkimekko

Ensimmäistä lomapäivää vietetty tehokkaasti yhdistettynä shoppailu - ja  keskimmäisen kampaajareissuna. Oma saldo oli melko köyhä, hiuslakka ja käsirasva, mutta neideille sitten enemmän. SE kamera jäi vielä kauppaan ihan pelkästään siksi, että kyllästyin viiden minuutin odottelemisen jälkeen. Jos ei ole myyjää kuin yksi paikalla, niin ei sitten. 

Eilisiin ristiäisiin kaivoin kaapista ylleni silkkimekon, jonka olen ostanut pari kesää sitten (taas mukamas jostain hyvästä alennusmyynnistä).
Nyt sain sen ekaa kertaa päälleni. Mekko kuitenkin sen mallinen (kuosista puhumattakaan), että kaulakoru ei tullut kyseeseen. Samoin siinä vilahtaa aavistus lilaa (no on, on, ihan vähän) - sain sitten mukamas hyvän syyn kaivella laatikoista muutamat ametistit esille. Muutamat, eli kolme. 
Rannekoruun papuketjua ja muutama laatta. Hopeaa ja yksi kokonainen ametisti.
Semper et ubique - aina ja kaikkialla.
Kuka ei olisi??
Ja piiiiitkästä aikaa, myös korvakorut...
Olipas taas veruke tehdä uutta korua :D 
PS. Tytärten kanssa kampaajakäynnillä tuo kohta 11-vuotias ilmoitti haluavansa ens kerralla lyhyen revityn polkan ja pinkin otsiksen!! Tilasi multa myös itselleen rannekorun, siihen jotain tekstiä, "mut ehkä ei kuitenkaan sitä latinaa". Jep. :)

Tunnisteet: ,

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vauhtiviikonloppu

Vauhtiviikonloppu takana. Perjantaina sisälle kävellyt miehen lisäksi kaksi bonuspoikaa, anoppi ja appiukko. Lauantaina vanhimman bonuspojan 10-v synttärit = lisää väkeä taloon. Pieni hengähdys illalla ja sunnuntaina siskon pojan ristiäiset, mies sylikummina.
Hirmu söpönen nuori mies :) Meidän Mr A:n mielestä vaan kovin väsyttävä seremonia... Tai sitten se oli se vaarin syli...
Mun rooli oli lähinnä näpsiä kuvia ja videokuvata. Siinä samalla iski ihan hirmuinen kamerakateus. Siskolla upouusi järkkäri, millä sai ihan valtavan hienoja kuvia. Jopa minä. Nämä kuvat kylläkin otettu tällä vanhalla kolhuisella pokkarilla...
Siispä. Olen ihan kovasti lähellä lähteä huomenna kameraostoksille!! Kun vaan tietäisi, mitä ostaa... Onkohan jotain, mitä ehdottomasti pitäisi tietää ottaa huomioon tai välttää muuten vaan?


Kävi niin tai näin, ehdottomasti menen käsirasvaostoksille. Olen ihan pyörryksissä, miten paljon loistavia vinkkejä edelliseen postaukseen sain. Toivottavasti niistä on hyötyä teille muillekin kuivakätisile :D Ensi viikolla ohjelmassa kantapäät. Taidan tosin säästää teidät raskauttavalta kuvamateriaalilta omien kantapäideni kohdalla ;)


PS. Nyt alkaa hiihtoloma!! Töihin vasta helmikuun viimeisenä!

Tunnisteet:

torstai 17. helmikuuta 2011

Katse käsiin

Kuinka moni teistä katsoo ihmisten käsiä? Minä ainakin. Musta niissä on jotain kovin mielenkiintoista :) Ne kertovat ihmisestä aika paljon...  Kynnet, niiden pituus, miten ne on laitettu - käsien iho, korut, sormukset... koko hoito. Antavat myös vinkkiä siitä, minkä ikäinen toinen on. Kasvoista ei aina tiedä (no ei, ei).


Mulla itselläni on käsien iho ihan samaa kuivuvaa lajia kuin koko muukin nahka. Talvella varsinkin, kuivassa sisäilmassa, niihin tulee joskus kipeitä pieniä haavoja, ihan tyhjästä. Varsinkin jos niitä en muista hoitaa.


Siispä - yritän aina silloin tällöin tehdä pikaisen kotikäsihoidon...


Aloittelen liottamalla käsiä lämpimässä vedessä, jossa seassa loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua. Älkää kysykö miksi :) Jotain mummun aikaisia ohjeita, mutta toimii! Sitruuna kait kirkastaa ja öljy pitää pehmoisena... Luulen...
Kuivatut kädet kuorin OPIn käsikuorinta-aineella ja kynsinauhat sipaisen saman merkin kynsinauhaöljyllä. Siinä on kätevä sivellinpää, jolla on helppo levitellä öljy ilman, että kädet tuhriintuvat. Tuota tulee käytettyä usein myös yötä vasten. Tuoksu mun nenään myös miellyttävä!
Päälle tietysti käsien rasvaus.


Kynnet on mulla nykyisin aina melko töpöt. Arki on kuitenkin tätä kakkapyllyn pesua ja kotona hommailua - ei vaan kestä. Plus pakko sanoa, että pitkät kynnet ei välttämättä ole paras kaveri koruharrastukselle :)


Jos ja kun lakkaan kynnet, useimmiten sävynä joku aika neutraali. Eipähän ensimmäinen kulahtaminen näy.. Ehdottomia lemppareita Diorin lakat. Levittyvät hyvin, kestävät kulutusta ja mikä tärkeintä, kuivuvat hetkessä. Ei tarvi olla kädet pystyssä seuraavaa puolta tuntia :) 
PS. Hakusessa uusi hyvä käsirasva. Mun lempirasvaa ei näemmä enää paikallinen  liike myy :( Vinkkejä?

Tunnisteet:

tiistai 15. helmikuuta 2011

Farkkuhame

Ihan äkkiseltään en miellä itseäni farkkuhameihmiseksi. Tai, no, tulee mieleen takauma jostain menneiltä vuosikymmeniltä kivipestystä huonosti istuvasta hamosesta, jonka tavallisin pari oli urheilusandaalit ja tuulipuvun takki - get the picture?


Mutta - okei. Tätä en voinut jättää kauppaan! Ihana korkeavyötäröinen farkkuhame, tummaa kangasta. Simppeli ja nätti. Bonuksena edullisuus. Vero Modasta! Ei siis hinnalla pilattu. Katsotaan nyt, miten kestää kuosissaan...
Hmmm... vaikka en ole farkkuhameihmisiä, löysin kaapistani yhden toisenkin. Ihan eri tyyppisen. Plus sitten pari farkkumekkoa... Eikai niitä lasketa tähän?


Sitten olisi vielä yksi asia, jonka haluaisin jakaa kanssanne...
Tämä söpönen nuori mies alla... Eilen ollessani siellä kissanristiäisissä, mun vanhemmat oli meillä lastenvahtina. Isä, joka harvemmin tekstailee mulle, laittoi tällaisen viestin: 

"A" näki TVssä Urpilaisen,
osoitti sormellaan 
ja sanoi
"äiti"


ARGH!! Miten ihminen voi jatkaa tästä eteenpäin?? Tarvitsen ehdottomasti uudet hiukset. Noin vähintään. 

Tunnisteet:

maanantai 14. helmikuuta 2011

Helmelle ystävälle

Ystävälle, tosi helmelle sellaiselle, vaaleita makeanveden helmiä ja hopeaa ranteeseen.
Kokeilin itsellekin. Aika kiva. Taidan joutua tekemään vastaavan omaan käyttöön :)
OIKEIN MUKAVAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ 
teille kaikille ihanaisille blogileideille !!!
(ja jos seassa joku eksynyt herra, niin sillekin). 

Nyt riennän illaksi kissanristiäisiin :D (Näitä oman roolin varjopuolia). 

Tunnisteet:

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Viikonlopputerveiset

Viikonloppu pahasti jo vietetyn puolella. Koko perhe koolla. Ohjelmassa ollut yhdet 2-v synttärit, hevostapahtumaa, asioilla juoksemista ja ihan vaan oleilua. Pitäisi osata rentoutua, mutta se on nyt hiukkasen hakusessa... Kaikki mahdollinen tekemätön homma pyörii päässä. (Ehkä sittenkin pitäisi mennä jollekin jooga/rentoutustunnille...) Kuten sisustushommat
Meidän alakerran aulatila kaipaisi kipeästi muutosta. Seinistä mattoihin ja valaisimiin. Argh. Olen ihan liipaisimella hommata meille jo jonkun sisustussuunnittelijan. Sen verran tyhjää mulla lyö asian kanssa.


Koska tila on niin eikiva, en näytä siitä edes "nyt"-kuvia, vaan saatte tyytyä meidän olohuoneen kuviin ;)
Mielessä siintää joku kattokruunu, tumma tehosteseinä ja uudet matot. Äh. Pitää varmaan paneutua asiaan hiukkasen paremmin. Huonoa feng shuita tuova "aavistuksen kärsähtänyt" viherkasvi lienee parasta myös hävittää.


Jos kaikki meillä olisikin tällaisia:
Kuvassa yllä mun perintökasvi. Vaarin, säästeliään miehen, kaupan sitruunan siemenestä kasvattama puu :) 
Viikonlopun kohokohtia lienee ollut istuskella porukalla sohvalla ja katsoa yhdessä hömppää telkkarista!
Mutta. Se aulatila. Neliöitä yhteensä n 18. Portaikko, ovia/kulkuaukkoja joka suuntaan. Etukuistin jälkeen se ensimmäinen tila, johon kävellään. En osaa sanoa edes, mitä tyylillisesti haen. Muuta tietysti kuin "jotain meille sopivaa". Mistä lähtisin hakemaan sopivia inspiskuvia??

Tunnisteet: