Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Huolenpitoa - itsestään

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Huolenpitoa - itsestään

Hiihtoloma on miltei lomailtu. Meidän lomailu sisälsi Turun ja autossa istumisen lisäksi kaikkea muuta pientä mukavaa, kuten epäsäännöllisiä (ja epäterveellisiä) ruokailuhetkiä. No, loma on lomaa, huomenna taas virallisesti palataan normaaliarkeen, mutta...
Syömisiä pohtiessa mieleen palasi taas eräs ravintoterapeutin luento, jota olin muutama viikko sitten kuuntelemassa. Tämä kysyi yleisöltä mm, kuinka moni meistä tuntee lautasmallin ? Kaikki viittasivat. Seuraavaksi kysyi, kuinka moni meistä syö sen mukaisesti ? Ei kukaan. 
Ihan perusjuttuja. Ja jos suositus olisi syödä noin kuusi kourallista vihanneksia/hedelmiä/marjoja päivässä (vähintään), kuinka usein onnistuu? Tai jotain vielä helpompaa, kuten veden juominen. Töissä lipsuu niin helposti pelkän kahvin lipittelyyn, jonka vaikutus on päinvastainen. Puhumattakaan sitten kaikista lisäaineista, joita helposti ja puoliksi huomaamattaan tulee tungettua leipäluukusta alas. Huh. Säädettävää olisi täällä, vaikka kuinka paljon. (Piiskaan itseäni henkisesti ottamaan taas ryhtiliikettä). 

Liikunta kuuluu samaan pakettiin. Mulla liikkumattomuus tuntuu jo muutaman viikon tauon jälkeen selässä, jos oikein laiskistuisi, en tiedä missä muualla.
Ryhtiliikkeen tueksi hyvinvointikoru ranteeseen! Hopeaa ja paksua vahattua puuvillanyöriä. 

"bene est mihil" - minä voin hyvin. 

Puuvillanyöriä siksi, että sen voi tarvittaessa huuhtaista (luonnollisesti pidän sen treenatessa ranteessa). Nahkanauhan kestävyys tällaisissa jutuissa voisi olla vähän niin ja näin. 
Tai sitten siihen tarttuisi "liikunnan aromi" :)
Mutta tää syömis/liikkumisjuttu. Kyse ei ole mistään laihduttamisesta, vaan ihan siitä, että tässä samassa kropassa pitäisi olla ja elää loppuelämänsä. Jos minä en siitä pidä huolta, niin kukas sitten? Pyrkimystä mihinkään extremeen mulla ei ole (kun ei se onnistuisi kuitenkaan), mutta jos nyt ihan perushommat olisi pääsääntöisesti kunnossa. Millä ihmeellä joku onnistuu? Ja miten sitä itseään tsemppaisi? 

Nyt tää täällä tsekkaa tavarat ja valmistautuu henkisesti illan combat-koitokseen :) Mukavaa loman alkua niille, kellä se vasta alkamassa. Meille muille, no, jaksamisia arkeen.

Tunnisteet: ,

12 kommenttia:

27. helmikuuta 2011 klo 16.23 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hih, mun piti tarkistaa, mikä on lautasmalli :) Mutta totta puhut. Ei ole helppoa, vaik oikeesti pitäis olla.

Ihana narukoru!

Ansku

 
27. helmikuuta 2011 klo 16.57 , Blogger Merja K kirjoitti...

Niin asiaa tuo sinun kirjoituksesi. Itse mietin jaksamistani parinkymmenen vuoden päästä, haluaisin eläkemummona olla vielä vedossa :) Siksi tsemppaan ja liikun nyt + syön suht terveellisesti. Sitä paitsi liikunnasta tulee niiiin hyvä olo

Mukavaa paluuta arkeen, meidän hiihtoloma ei mennyt ihan putkeen ;) Kaikki alkoi Unelman putkivauriosta, heh!

 
27. helmikuuta 2011 klo 17.02 , Blogger Merja K kirjoitti...

Piti vielä sanomani, että meillä on tuo sama kamera. I love it!

 
27. helmikuuta 2011 klo 17.48 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

http://strictlystyle.blogspot.com/2011/02/memories-through-music.html

Postaustoive.

 
27. helmikuuta 2011 klo 17.57 , Blogger Marja kirjoitti...

Niinpä... lautasmalli jää pääsääntöisesti haaveeksi - perustyöpäivän lounaskin kun on joko pelkkä raejuustorahka kahvin kera tai salaattiannos.. ja tosiaan, kahvia tulee juotua ihan liikaa, vettä en vaan muista juoda - kun ei janota. Vaikka meilläkin on töissä vesiautomaatti matkan varrella omalta työpisteelta ruokalaan...

Siitä sentään voin sanoa olevani ylpeä, että nykyään sentään liikun. Jokunen vuosi sitten olin lähinnä sohvaperuna. Liikunnalla on kyllä ihmeellinen vaikutus ihan perusfiilikseenkin - ellei viikkoon pääse liikkumaan, kiristyy hermotkin jo äärimmilleen. Sitä ei välttämättä edes tajua mikä mättää ja miksi on ärtynyt - kunnes käväisee lenkillä tai jumpassa ja hokaa olleensa vaan liikunnan puutteessa :)

Siitä puhe mistä puute, nämä sairastupapäivät tuppaavat olemaan ruokavaliollisestikin niin epäterveellisiä, että mäkin vetäisen äkkiä juoksukamppeet niskaan ja eikun lenkille! Kunhan mies tulee omalta lenkiltään :)

Sinne suunnalle pirteää paluuta arkeen! Niin ja tuo koru on ihan mun makuun :)

 
27. helmikuuta 2011 klo 18.31 , Blogger Maati kirjoitti...

Kiva narukoru! Täytyy itseä potkia vähän persuksille, tää pitkä ja kylmä talvi on tehnyt musta sophvaperunan! Töissä on jopa kuntosali, ens viikosta alkaen alan siellä taas käymään, kiitos tämän kannustavan postauksen!

 
27. helmikuuta 2011 klo 18.49 , Blogger Anniina kirjoitti...

Oi Combat on niiiiin mukavaa! Tällä hetkellä vaan tämä kasvava keskivartalo asettaa pikkuisen rajoitteita lajin valinnalle ja toi edellämainittu ei tunnu enään niin mukavalta, mutta kyllä mä sit taas joskus pääsen sinnekin! :)
Samanlaisia ryhtiajatuksia täälläkin lähinnä syömisen suhteen, vaikeaa!

 
27. helmikuuta 2011 klo 20.09 , Blogger Rilla kirjoitti...

Ansku: heh, no, ehkä ihan kaikkien käsi ei noussut :)

Merja K: samaa yritetään täälläkin. Ja voi kurjuus teidän tuuria. Joskus vaan menee piparilleen hommat :(

Anonyymi: hauska idea! Otan ohjelmaan :) Löytyy monta iänikuisen vanhaa biisiä :D

Marja: joo, näinhän se menee. Mulla oli keskimmäisen jälkeen sellainen kaamea muutaman vuoden treenitauko. Mutta siitä on onneksi jo 4-5v aikaa. Välillä tulee liikuttua enemmän, välillä vähämmän, mutta aina kuitenkin jonkun verran. Ja eikun lounassalaattia taas huomenna :D

Maati: tsemppiä!! Se on monta kertaa siitä aloittamisesta kiinni...

Anniina: no ihan totta, mahan kanssa ei paljon kannata heilua noissa hommissa. Harrastin itse taekwondoa aikana ennen lapsia, lopetin, kun jäin odottamaan ekaani...

 
27. helmikuuta 2011 klo 20.31 , Blogger maria kirjoitti...

Hyvä aihe! Mulla tulee luontaisesti syötyä tosi terveellisesti kun meinaa vatsa kuolla jos sinne laittaa mitä sattuu...välillä kyllä kypsyttää ihan sairaasti kun syö paljon kasviksia hedelmiä välttää lisäaineita jauhoja, sokeria, hiivaa ym. ja silti vatsa kiukuttelee mur!
Mun ympärillä olevat: perhe työkaverit sukulaiset päivittelee että miksi sä syöt niin "kummallisesti"? Joopa joo...teetkö muuten koruja myyntiin? Mä niin tykkäisin jostain ton tyyppisestä jonka olit tehnyt?

 
27. helmikuuta 2011 klo 20.56 , Anonymous PiuPau kirjoitti...

Saako tänne esittää postaustoiveita? No tässä nyt tulee kuitenkin :D eli siis, kerkeisitkö tehdä jossain välissä sellaisen "päivä Rillan kanssa"-postauksen? Ja sitten sellaisen "laukun sisältö"- postaus olisi kanssa kiva. =)

 
27. helmikuuta 2011 klo 22.02 , Blogger Rilla kirjoitti...

Marja: just noin haluaisin minäkin syödä :D Vaikkei maha kamalasti kiukuttelekaan (no, kaikilla varmana kiukuttelee jos jotain ihan törkyä syö). Tuntuu ihan koomiselta sanoa, "haluaisin" - miksen syö? Koruista, joo, teen silloin tällöin tilauksestakin - kysäise sähköpostilla :)

Piupau: Saa esittää, tosi hauskat idikset molemat. Muistan kumpaakin nähneeni toisten blogeissa. Heh, nyt pitää vaan valkata, että MINKÄ päivän saatte "olla mun kanssa" ;)

 
28. helmikuuta 2011 klo 16.25 , Blogger Krisse kirjoitti...

Ihan ensiksi..laitatko mulle postia mikä olisi tuollaisen korun hinta..kummityttö saa valkolakin keväällä..ja onko ehdotuksia kivaksi tekstiksi elämään...

Niin se on että omasta kropasta olisi huolehdittava...

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu