Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ne on täällä taas

tiistai 17. toukokuuta 2011

Ne on täällä taas

Nimittäin KOTILOT!!! Yöks.
Vuonna vuonna 2005 (olikohan se niin) kun käveltiin silloin tyhjällä tontilla, jalkojen alla kuului rapinaa. Kotilorapinaa. Kun maahan katsoi, niitä oli joka paikassa. Ällöttävää! Ei kuitenkaan niin ällöttävää, että rakennuspäätös olisi jäänyt tekemättä... :)


No, pihaa on päästy rakentamaan vuonna 2007 ja siitä eteenpäin on jatkunut kotilotaisto. Nyt, kuivilla kevätsäillä, on tuntunut siltä, ettei koko kotilo-ongelmaa olisikaan, mutta heti ensimmäisten sateiden tultua, ne taas ilmestyvät.


Meillä on kokeiltu kaikki mahdollinen: luomuversiot, missä noita limaisia luikeroita houkutellaan astioihin erinäisten nesteiden perässä - ei mitään tehoa - mutta sitten toisaalta, on ehkä aavistuksen arveluttavaa myrkyttää niitä jollain sellaisella, mikä tappaa naapurin kissoista siileihin ja pikkulintuihin kaikki. Ei siis sitäkään. Ferramol on toiminut varsin hyvin! Eikä ole haitallinen muille kuin juuri noille otuksille.


Toinen erittäin tehokas torjuntakonsti on lapsityövoima! Mitään pelkäämätön 8-v tyttäreni on vihkiytynyt asialle. Jos minä rentoudun nyppimällä rikkaruohoja, hän ilmeisesti keräämällä kotiloita. Illallakin piti oikein huudella sisälle kotilojahdista :D 
kuvassa n 1/3 illan saaliista
Nämä on menneet pussin suu kiinni ja kaatopaikalle. Vaikkakin kuulemma pitäisi pistää ne kuppiin ja kiehuvaa vettä päälle. "Muuten ne muhinoi siellä keskenään", sanoi kotilonmetsästäjä. Kun kysyin, mitä se muhinointi tarkoittaa, vastaus oli "ne jotenkin laajenee muhinoimalla" :D

Löytyisikö muita vinkkejä näiden tihulaisten torjuntaan?

Tunnisteet:

42 kommenttia:

17. toukokuuta 2011 klo 19.07 , Blogger Elämän Helmiä kirjoitti...

No hyi! Enpäs ole moiseen vielä törmännyt, toivottavasti löydätte jonkun keinon hävittää kotilot.
-päivi-

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.09 , Blogger Maati kirjoitti...

Voi yäk tosiaan. Ja tuommoiset määrät, onneksi tyttö ei ole ihan hienohelma:) Mutta sen olen myös lukenut noista, että tappaa ne pitäisi, muuten lisääntyvät hurjaa tahtia. Tsemppiä kotilonmetsästykseen!

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.16 , Blogger muru kirjoitti...

hui! enpä ole ennen nähnyt noin paljon etanoita yhdellä kertaa!!!

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.21 , Blogger Virpi kirjoitti...

Hyi yök! Onneksi meillä ei ole tuollaisia tavattu. Mutta hyvä juttu jos sulla on tollanen innokas metsästäjä siellä :)

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.32 , Blogger Magpie kirjoitti...

Ajattelin ensin, että ei kai niitä kotiloita nyt niin paljoa voi olla, mutta kun näin tuon viimeisen kuvan, totesin itsekin, että "hyi yök!!"

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.32 , Blogger Sini kirjoitti...

Hyi ällötys!Meillä ei noita ole, mutta ulkomailla inhottavaa kun kävelet ja astut tuollaisen ison päälle ja se oikein poksahtaa...yök yök!

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.36 , Blogger Marja kirjoitti...

Jaiks... järkky saalis. Mä i n h o a n kaikkia mahdollisia öttiäisiä ja mönkijöitä. Hyttyset ja kärpäset kestän.. mitään muita mielelläni en. Ainoa huono puoli kesässä. Onneksi mullakin on äitiään rohkeammat tyttäret, jotka hoitaa hämähäkit sun muut kauas pois mun silmistä :)

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.48 , Blogger Krisse kirjoitti...

hyi yäk..meillä ei onneksi ole...

 
17. toukokuuta 2011 klo 19.49 , Blogger Merja K kirjoitti...

Jäk, onpa ällöjä. Meillä on onneksi löytynyt vasta muutama kotilo pihalta. Tsemppiä "kotilosotaan" :)

 
17. toukokuuta 2011 klo 20.02 , Blogger Jenni kirjoitti...

Voi ei, mahtaa olla ikävä ongelma! Toivottavast saatte kotilot kuriin! En vain voi valokuvaukseen hurahtaneena olla kiinnittämättä huomiota hyviin valokuviin tästä kotilo-aiheesta! ;)

 
17. toukokuuta 2011 klo 20.27 , Blogger anne kirjoitti...

Yäk! Täällä meilläpäin on myös nuita. Kun viime keväänä muutimme tälleen keväällä ja lähdin eka sateen jälkeen juoksemaan en oieasti tiennyt minne olisin jaloillani astunut. . . Rouskis silleä, rouskis täällä, toooosi ällöä. . . Luin jostain, että ne tosiaan täytyy tappaa sillä lisäänytvät sitä vauhtia. . . Mutta en kuolemaksenikaan muista miten ne piti tappaa. . .

 
17. toukokuuta 2011 klo 20.30 , Blogger Aarre kirjoitti...

Hih. Minä kerään kesäiltaisin tyttären kanssa hurjan kasan etanoita (kotilottomia) ja kaadan kiehuvaa vettä päälle. Mies aina sanoo, että minulla on sellainen murhanhimoinen ilme, kun tapan etanoita. Yksi kesä meidän pihan lähellä asusteli siili ja se piti huolta siitä, ettei etanakanta päässyt kasvamaan.

 
17. toukokuuta 2011 klo 20.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa tosiaan kaataa kiehuvaa vettä niiden päälle. Ei iso juttu, mutta pussiin sulkeminen on eläinrääkkäystä ja tosiaan, ne muhivat siellä eivätkä ainakaan vähennä ongelman laajuutta.

 
17. toukokuuta 2011 klo 20.42 , Blogger Rilla kirjoitti...

Kiitos kaikille sympatiasta tasapuolisesti :) Juu, kyllä ne kiehuvalla vedellä on tapettava (mun äiti keräilee niitä aina lasipurkkiin ja tekee kertakuoleman juuri niin). Tässä hommassa on vähän sama kuin rikkaruohojen kanssa.. keväällä kannattaa olla ahkera :D Pihaa on myös sen 3000 neliötä, mikä osittain selittää tätä määrää. Mutta valitettavasti vaan osittain, hmmm.

 
17. toukokuuta 2011 klo 21.07 , Blogger Terhi kirjoitti...

No siis HYI! Aluksi ajattelin, että mitäs tuosta yhdestä kotilosta, mutta vika kuva alkoi ällöttää. En ole minäkään minkään sortin ötökän ystävä, joten kaikki sympatiat sinne teille. Onneksi sulla on reipas tytär!

 
17. toukokuuta 2011 klo 21.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei tuosta vaan ravintoloihin gourmetherkkuna etanapannuille. Olisi taatusti lähiruokaa:D.

Aikuisten oikeasti, todella inhottava ongelma. Olen ymmärtänyt, että kenellä etanoita pihoillansa on, niin ovat todellinen riesa vuodesta toiseen. Kiehuvan veden olen minäkin kuullut kertatappokeinona ja oluen muistaakseni houkuttimena, mutta sen te olettekin todennäköisimmin testanneet. Uusia ideoita ei ole, mutta etananmetsästyshengessä olen mukana:).

-Anu-

 
17. toukokuuta 2011 klo 21.22 , Blogger Lovviisa kirjoitti...

Kaljaa vaan matalalle lautaselle ...Sinne kuulemma kömpivät ja hukkuvat :D

 
17. toukokuuta 2011 klo 21.25 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hyi että miten ällöttäviä. Meillä etanat tapetaan kylmästi peltipöntössä polttamalla, ei muuta kun bensaa , etanat ja palamaan. Takana kymmenen vuotta taistoa, jonkin asteista kannan vähenemistä havaittavissa. Nyt kun naapurit ryhtyneet samaan puuhaan, alkaa olla tehokkaampaa tuo meidän etanoiden hävitys.

tsemppiä! -anniina

 
17. toukokuuta 2011 klo 21.53 , Blogger Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Meillä on sama tilanne. Ojia on salaojitettu, muutama kukkamaa ojan reunasta hävitetty ja kaikki katteet ym. jätetty pois. Ei mitään munimis paikkoja, mutta haasteellista sekin.
Mä vihaan noita otuksia, ja sitä ääntä mikä niistä tulee. Me ja kotilot, niin me puhutaan meidänkin pihasta :)

Mutta tiesitkö, että se etanavoide (se paljon mainostettu ekorasva) tehdään vissiin noista! Että jos sulla on yhtään kemistin taitoja, niin laitetaan bisnes pystyyn. Yhdistetään teidän ja meidän kotilot ja tullaan miljonääreiksi :D

 
17. toukokuuta 2011 klo 21.55 , Blogger Jane kirjoitti...

Just kaverin kanssa puhuttiin kotiloista (heidän pihallaan niitä kuulemma on aika lailla) ja hän sanoi, että niiden päälle pitää kaataa kuumaa vettä sen takia, että jos niitä tallaa tai liiskaa niin muut rientävät syömään tuota tallattua. Eli tulee joukkovaellus :D Hyi kamala :/ Mutta kaipa ne vaan lisääntyy lisääntymistään siellä kaatiksella, mikäli elävänä sinne joutuvat? En tiiä. Ne kuulemma tykkää samettikukista, leikkuujäte ja hake kiinnostaa niitä, rautafosfaatti tappaa niitä mutta on vaaraton muille (onko tämä just tuota ainetta, jonka tekstissä mainitsit). Löysin yhden artikkelin ihan vasta etanoista ja leikkasin sen talteen. Siinä suositeltiin seuraavaa: "Levitä sukkulamatoja sisältävää ainetta (Nemaslug) maahan. Se sisältää mikroskooppisia matoja, jotka ryömivät etanaan ja tappavat sen. Tepsii nuorille etanoille, jotka talvehtivat maassa. Käytä keväällä, kun etanat heräävät, ja syksyllä, kun ne siirtyvät talviunille. Maan lämpötilan pitäisi olla vähintään +5 astetta." Tuossa artikkelissa mainittiin myös tuo rautafosfaatti. Uh, tulipa pitkä viesti ja vielä minulta, jolla ei oo omaa kokemusta aiheesta ollenkaan :D Toivottavasti pääsette niistä eroon!

 
17. toukokuuta 2011 klo 22.13 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tuttuja otuksia :)

Ekanäkemällä ällötti, mutta kaikkeen tottuu. Meillä tosin ei niitä vielä raksu jalkojen alla kaikkialla.

Olen kerännyt niitä pakasterasiaan, kansi kiinni tiukasti ja lopuksi kiehuvaa vettä niskaan.

Kaikki puutarhajäte ja epämääräiset kasathan ovat niiden lempipaikkoja, meillä myös kiviaita koloineen tuntuu vetävän niitä puoleensa.

Että jos niistä lopullisesti haluaa päästä eroon, on kai tilattava asfalttimiehet paikalle ;) 3000 neliötä asfalttia olisi kyllä aika lohduton näky, joten parasta vaan hyväksyä ne luontoon kuuluviksi.. Kevätahkeroinnilla on tosiaan vaikutusta. Varsinkin, jos naapurusto osallistuu siihen.

Jostain luin, että golffarit ovat ne varusteidensa mukana etelä-Euroopasta tuoneet.. Syyllinenkin on siis löydetty ;) ;)

-Kaisa

 
17. toukokuuta 2011 klo 22.15 , Blogger Rilla kirjoitti...

Heh, etanakeittoa ja lähiruokaa :D Ja Emilia, kyllä tulis kukoistava bisnes näillä määrillä. Näitä lymypaikkoja on hirmu paljon, kiviä puutarhassa vaikka muille jakaa... siellä ne lymyilee.

Jane: just sitä rautafosfaattia se ferramol on, toimivaa. Kotilot popsii sitä ja menee koloihinsa kuolemaan (kuulostaapas kamalalta), mutta ei ole vahingollinen millekään muulle, eikä tarvi miettiä kasvimaalla, voiko sieltä syödä mitään enää.

 
17. toukokuuta 2011 klo 22.18 , Blogger AnnaO kirjoitti...

Meillä ei noita onneksi ole, on ne niin ällöjä!
Kaveri sanoi noiden olevan kanojen lemppari herkkua ja tilasikin kaupungista ystävältään kaikki kotilot heidän kanoille, ne suorastaan tappelevat niistä eli jos tiedät jossakin olevan kanalan niin ei muuta kun lapsityövoiman saaliit kanoille ruuaksi ;)

 
17. toukokuuta 2011 klo 22.23 , Blogger Hanna kirjoitti...

Aikamoinen saalis! Kivat kimppamuhinat saavat aikaiseksi ;)

 
17. toukokuuta 2011 klo 22.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tuttuja otuksia :)

Meillä taistellaan kiehuvan veden voimin.
Kotilot pakasterasiaan, kansi tiukasti kiinni ja lopuksi kiehuvaa vettä koko sakille niskaan.

Täytyy sanoa, että olen kyllä jo jollain tapaa turtunut noihin otuksiin, olen pyrkinyt ajattelemaan, että luontoon nuokin kuuluvat :)
Kerään kuitenkin vastaan tulevat yksilöt pois, ettei populaatio pääsisi räjähtämään.

Tehokkain keino kotiloista eroon pääsemiseen, olisi kai tilata asfalttimiehet paikalle ;) ;)
Tosin 3000 neliötä asfalttia olisi kyllä melko lohduton näky.

Nuo otuksethan viihtyvät ja talvehtivat puutarhajätekasoissa, joten keväällä ja syksyllä vaan kaikki kasat pois (helpointa kun tilaa jätelavan vaikka naapurin kanssa), meillä myös kiviaita koloineen tuntuu olevan niiden lempparialuetta.
Ahkera keräily, varsinkin, jos saa naapurit mukaan taistoon on varmasti parhaiten tuloksia tuottavaa.

Jostain luin, että golffarit olisivat lajin varusteissaan etelä-Euroopasta meille kantaneet. Siispä syyllisetkin on jo löydetty ;) ;)

Taistoon vaan muhinointia vastaan, oisko niille jotain valistusta tarjolla? Näyttäisivät tarvitsevan Maon oppeja, yksi jälkeläinen riittää ;);)
-Kaisa

 
17. toukokuuta 2011 klo 22.55 , Blogger Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

No yyyöööök!!! :D Mie taistelen VAIN muurahaisia vastaan! ;)

 
18. toukokuuta 2011 klo 7.13 , Blogger pampula kirjoitti...

Onneksi teillä toimii noin päin tuo etanakeräys. viime kesänä meidän poika keräsi jostain ojan pohjalta jotain varmaan kaksi sataa etanaa ja kantoi ne selkä vääränä omalle pihalle ´lemmikeiksi´..hävitettiin ne mutta saa nähdä jäikö muhinoivia kappaleita johonkin piiloon :) Ovat kyllä sellasia yökötyksiä.

 
18. toukokuuta 2011 klo 10.11 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Heti tuli mieleen, voiskohan niitä syödä!! :D ainaki ravintolassa etanat sika hyviä. Voimia taisteluun :)

-Karoliina

 
18. toukokuuta 2011 klo 10.14 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mun maailman parhaan naamarasvapurkin kyljessä köllöttelee kyseinen otus. Siis aivan kamalan naurettavan hirveää! :D Mutta ihan oikeasti se rasva on parasta ikinä! Oon 30+ elinvuosieni aikana testannut sen sata voidetta ja nyt vihdoin löytänyt hyvän. Otappa kotilot testikäyttöön ja puristele niistä ajankuluksi maitoa :D :D ikuisen nuoruuden lähde on teikäläisellä kotipihalla. Miten noin öklöstä asiasta voi tulla jotain näin pelittävää??

Tsemppiä taistoon! Onneks sulla on rohkea tytskä, kerro hälle terveisiä, nostan hattua moiselle urotyölle! Mulla täällä ihan sormissa kihelmöi, ku niin kauhistuttais ajatuski :O

-Riikka

 
18. toukokuuta 2011 klo 14.13 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ällöttävää! Onko kotilot siis samat kuin etanat? En pysty katsomaan enää kuvaa uudelleen, en pidä yhtään kummistakaan oli mitä olivat. Mutta etanoita (ainakin niitä ilman kuoria) voi tappaa myös suolalla, tosin en tiedä onko kovinkaan toimiva tapa tuollaiselle määrälle otuksia... Tsemppiä!

 
18. toukokuuta 2011 klo 20.00 , Blogger Maitolaiturin Kyllikit kirjoitti...

Otan osaa. Täällä ei moista riesaa ole, mutta jos näkyy yksikin tuollainen tontin reunamilla, niin hankin paikalle välittömästi kevyen tykistötulituksen tmv.

 
18. toukokuuta 2011 klo 21.31 , Blogger Villa Kajava kirjoitti...

Voi hyi-hyi-HYI :(!! Meidän pihapiirissäkin on jonkin verran kotiloita ja mua niin inhottaa ne. Ja meidän lapset kerää niitä innoissaan! No nuorimmainen juuri eilen talloi antaumuksella yhden Ukon kasvatin ja voi jestas, mikä itku siitä tuli...Olen pitänyt saarnan, että meidän pihan lähelle niitä ei sitten tuoda. Piste. MÄ inhoan ja puistattelen tuota vikaa kuvaa..Mä muuten inhoan ja pelkään myös ampiaisia, mehiläisiä, sudenkorentoja, muurahaisia (lentomuurahaiset erityiskauheita), koppakuoriaisia...loputon lista, saa taas kesällä pikapyrähdyksiä juosta, YNH :(...

t.Minna :)

 
18. toukokuuta 2011 klo 22.25 , Blogger Anniina kirjoitti...

Yök! Ei valitettavsti ole mitään kokemusta vastaavasta... Lähetän voimia taistoon ja olen samaa mieltä, vielä kerran yök!!!

 
19. toukokuuta 2011 klo 6.35 , Blogger Elina kirjoitti...

Kummitätini pihalla oli aikoinaan myös kotiloita.Kuimme että kun niille laittaa olutta niin menehtyvät. Laitoimme lautasille kaljaa ja veimme niitä piitarhaan. Vaikutusta sillä ei tainnut juurikaan olla :)

Harmittavaa tuollainen valloitus kotiloilta.

 
19. toukokuuta 2011 klo 10.01 , Blogger ania kirjoitti...

Pienimuotoisesti olen tutustunut sekä talollisiin että talottomiin niljakkaisiin. Yöks, sanon minäkin. Tuhkalla kuulema saa rajattua niitten liikkumisalaa, mutta jos niitä on Joka Paikassa... :(
Postauksessa erityisesti ilahduttaa sun reipas "Marianne"-tyttäresi! Ihana huppari <3

 
19. toukokuuta 2011 klo 13.03 , Blogger Iida kirjoitti...

Hyh! Yäkkis! Toivottavasti pääsette kotiloista eroon. Mulla kulki kylmät väreet pitkin selkäpiitä kun näin tuon alemman kuvan, hrrrrr!

Meillä odottaa tulevalla tontilla hevos(?)muurahaisia. Pesän sijainnista en vielä tiedä, ajattelin piakkoin seurata tonttimme läpi kulkevaa polkua, että minne se johtaa. Toivottavasti ne säikähtisivät viimeistään rakennuskoneita.. Ne pirulaiset kun purevat, niin eivät ole mitään kivoja kavereita nurmikolla..

 
19. toukokuuta 2011 klo 14.22 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

sama vaiva täällä Turussa. Olen 2 vuotta taistellut vaikka millä näitä vastaan. Ferramol myrkky tehoaa hyvin. Joka paikassa mihin laittaa on kymmenittäin kuolleita ja sen jälkeen oikea koilo vaellus, kun ilmeisesti elävät ryntäävät syömään kavereitaan. Viime vuonna keräilin 50 litran ämpäriin joka oli vettä täynnä ja ajattelin että sinne hukkuvat ja mies saa hävittää ruumiit, mutta kepulit näköjään uivat ihan hyvin ja tulivat ämpärin reunoilta takaisin nurtsille. Tänä vuonna mennyt keräämällä 4 jätesäkillistä kaatopaikalle polttojätteeseen. Komposti on pitänyt hävittää kokonaan siellä tuntuvat talvehtivan hyvin.. Taisto jatkuu...

 
19. toukokuuta 2011 klo 17.16 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Missä päin Suomen näitä oikein vilisii? Itse asun Pirkanmaalla, mäntykankaalla enkä koskaan ole nähnyt yhtäkään.

 
20. toukokuuta 2011 klo 8.28 , Blogger Onnenkyynel kirjoitti...

Hmmm..Ihana satsi.
Eiku pannulle vaan ;)
No ei.
Onneks meillä ei oo törmätty kovin moneen.
Lapset kavereillaan olleet myös etana jahdissa ja palkkaakin saaneet.
Joillakin pihoilla niitä vaan on ihan tolkuttoman paljon.

Onnea jahtiin, jospa ne joskus loppuu, kun aikansa jaksaa!

 
21. toukokuuta 2011 klo 20.09 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Laitan joka kevät pulloon vettä ja suolaa,etanat sinne kuolevat ihan itsekseen.Tolle teidän määrälle vois laittaa ämpäriin vedet ja suolat;)

 
24. toukokuuta 2011 klo 8.19 , Blogger Sokrutin kirjoitti...

Huh! Onhan noita... täälläkin päin on pyörätiellä nähty sadepäivinä.Phyi.

 
21. heinäkuuta 2011 klo 8.47 , Blogger Piompu kirjoitti...

Hei! Olen taistellut kotiloita vastaan jo monen monta vuotta. Kyllä ne tappaa kannattaa ennen kaatopaikalle vientiä, koska ne lisääntyvät missä vain. Suola -vesi on yksi mahdollinen. Itse laitan lorauksen kloritia veden sekaan ja kerään niitä ämpäriin. Sitten kaivan kuopan ja hautaan ne maahan. Kloritti on siitä hyvä kun ehkäisee myös hajuhaittaa. Kotilo sihahtaa kuoliaaksi kun sen heittää tähän seokseen. Elävänä niitä ei kannata haudata, koska ne kyllä löytävät tiensä maan pinnalle. Ja tosiaan jos sen liiskaa niin kanta vaan vahvistuu, koska ne syövät toisiaan. Kamalaa tekstiä :/ Mulla on kans Ferramolia, mutta se on hirveen kallista 70e/säkki. Joskus mä olin ihan hysteerinen kotiloiden suhteen, mutta niitten kanssa on vaan ollut pakko opetella elämään. Piha on pidettävä siistinä ja niitä on kerättävä aika-ajoin. Varmasti ne pikkuhiljaa valtaavat koko Suomen :( Olen kuullut, että ne olisi lähteneet liikenteeseen Lahdesta Iskun huonekalutehtaalta. Venäjältä tulleen puukuorman mukana olisi tullut muutama yksilö ja sittä kaikki sai suotuisissa oloissa alkunsa. Meinaan kotiloita oli just siellä Iskun tehtaan alueella jo 20v. sitten missä sellasen ensimmäisen kerran näin. Niillä kesti ainakin 10 vuotta levittäytyä laajemmalle. Nyt tietty lisääntyminen on nopeampaa kun sehän on kun lumipallo ilmiö. No tulihan pitkä kommentti.

Terkuin: Anne

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu