Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Days like this...

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Days like this...

Perjantai. Aurinko paistaa, lämmintä, pihalla kaikki kukassa. Voisin oikeasti vaan olla ja ihmetellä. Nuuhkia kukkia (niitä hyväntuoksuisia) ja nauttia olostani!


Piha on ehdottomasti kesäisin se toinen olohuone. Hauskaa siinä on myös se, että monilla kasveilla on omat muistonsa ja tarinansa...


Mun esikoinen joskus vuosia sitten puutarhareissulla näki varjoliljoja. Ihastui ja halusi niitä ehdottomasti jonnekin. Minä itse en ollut niin vakuuttunut, mutta ajattelin, että muutama aina menee... Nyt, aina kun nämä kukkivat, muistan sen alle kainalomittaisen pikkutytön, josta on kovaa vauhtia kasvamassa iso ihminen :) Olen kovin tyytyväinen, että tuli nuo mukaan otettua!
Meillä on montaa eri lajia syreenejä pihalla. Niitä on rajaamassa pihaa eri "huoneisiin", kehystämässä aamukahvipaikkaa, yms. Eniten tunnearvoa on vaarin jossikoilla - unkarin syreeneillä, joita pikkuraaskuina äiti toi mulle Oulusta, mummun ja vaarin pihalta.
Suomentatar pihapolun varrella on mun vanhemmilta. Ja heillä se taitaa olla isovanhemmiltani. Se on hauska ja korkea, hurja leviämään, mutta tässä ihan paikallaan. Kehtaa istua penkillä ilman, että on suora sihti kohti naapurin uima-allasta :)
Anoppilasta Pohjanmaalta tarha-alpia...
Vanhemmilta perinteistä juhannusruusua, jonka tuoksu on aina niin ihana!
Parhaan kesäfiiliksen tuomaan ihan tavalliset päiväkakkarat ja lupiinit, jotka leikkaan alas kukinnan jälkeen, kukkivat sitten uudelleen loppukesästä.

Plus paljon muuta ihan muuten vaan kaunista!
Unohtamatta tietenkään pioneja. Olen istutellut niitä paljon, sillä ajatuksella, että niitä voin surutta leikellä maljakkoon ja nuuhkia myös sisätiloissa. 
Tällaisina päivinä miettii, että minkäköhänlainen suomalaisen ihmisen luonteenlaatu olisi, jos meillä olisi aina tällaista :D


Leppoisaa ja toivottavasti lämmintä viikonloppua kaikille!

Tunnisteet:

14 kommenttia:

17. kesäkuuta 2011 klo 19.10 , Blogger Lovviisa kirjoitti...

Meijänkin pihasyrreenit mummon ja ukin pihalta...Tuon juhannusruusun kun vielä saisin johonkin mahtumaan, on se niin ihana :)

 
17. kesäkuuta 2011 klo 19.25 , Blogger Merja K kirjoitti...

Ihania tarinoita kasveillasi, kiva kuulla niitä :)

Minä olen aivan "onneton" puutarhaihminen, en tunne lainkaan kasveja. Pihaamme tehtiin aikoinaan pihasuunnitelma ja istutin kasvit sen mukaan, nimet ovat kyllä hakusessa. No pääasia, että ne kukkivat ja voivat hyvin ;)

Kivaa viikonloppua, toivottavasti saataisiin auringonpaistetta!

 
17. kesäkuuta 2011 klo 20.03 , Blogger Lumo kirjoitti...

Niinpä, ajellessani fillarilla keskustasta kotiin mietin, että elämä olisi paljon mukavampaa, jos olisi aina kesä...

Ihana puutarha!

 
17. kesäkuuta 2011 klo 20.09 , Blogger anne kirjoitti...

Täällä kans yksi ei niin viherpeukalo, mutta muistoilla on suuri vaikutus.

Syreenin tuoksun, liitän edesmenneen isomamman pihaan. Tuomen tuoksun äitienpäivään. Juhannuruusun vanhempien mökille <3 ihania muistoja kera tuoksujen, kiitos kun viet minut tälle matkalle.

 
17. kesäkuuta 2011 klo 21.40 , Blogger Rilla kirjoitti...

Lovviisa: eihän sitä tarvi paljoa olla... Juhannusruusua siis, että pääsee tunnelmiin :) Leikkelee aina vaan välillä tuota matalaksi, ettei levähdä!

Merja K: tää on mulle dementian ehkäisyä, kasvien nimien muistaminen. Keväisin aina vähän haasteellista, siitä se sitten pikkuhiljaa helpottuu :D

Lumo: samaa ajatelen minäkin! Ei vaan ihan äkkiä taida toive toteutua ;)

Anne: monta asiaa liittyy tuoksuihin. Muistoja siis. Lapsuuteen varsinkin... Rugosaa oli pakko saada pihalle just siitä syystä!

 
17. kesäkuuta 2011 klo 22.25 , Blogger Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Huokaus sentäs.... ♥ Ihania puutarhaotoksia. :)

 
17. kesäkuuta 2011 klo 22.39 , Blogger Esmeralda kirjoitti...

Ihanat tarinat! Minunkin kasveista monilla on kiva tarina takana. :) Kasveja katsellessa voi muistella paikkoja ja tapahtumia.
Ihastuttavia kukkakuvia. Sun pionithan on ihan juuri aukeamassa, mulla ei ihan noin lähellä ole vielä se ihana hetki!
Kivaa, kun tänään oli kaunis päivä, kun viikonlopusta muuten on kai tulossa sateinen.
Hauskaa viikonloppua!

 
17. kesäkuuta 2011 klo 23.48 , Blogger marikan kirjoitti...

Wau!
Noista lupiineista kysyisin, onko sulla sellasta leviävää sorttia nuo lupiinit, vai sellasta jonka ei pitäs niin levitä?

 
18. kesäkuuta 2011 klo 9.48 , Blogger Krisse kirjoitti...

Hello Rilla..pitkästä aikaa. Ei ole ehtinyt kommentteja jättämään..pikaisesti lueskeltu kaikkia ihania blogeja. Se kun on tää kesä ja pihakiireet.
Ihanat kukkaset..aika samoja kuin täällä meilläkin. Mukavaa viikonloppua...
-Krisse-

 
18. kesäkuuta 2011 klo 10.02 , Blogger Anniina kirjoitti...

Kivoja kukkatarinoita! Omia suosikkejani ovat särkynytsydän, lupiini ja pioni. Juhannusruusut alkavat meillä olla jo kukkineita, miksi kukkivat niin pienen hetken..höh! Tyttösen ensimmäisenä kesänä istutimme hänelle luumupuun ja uudelle tulokkaalle tulee myös oma puu ensi kesänä :)

 
18. kesäkuuta 2011 klo 20.56 , Blogger Rilla kirjoitti...

Peikkotyttö Hanna: :)

Esmeralda: juu, osa on jo ihan auki. Sääli vaan, että kukkivat niin vähän aikaa. Onneksi lehti on kaunis niissä vielä kukinnan jälkeenkin.

Marikan: heh, onko sellaisiakin, jotka eivät leviä? :) Kyllähän nuo leviävät, mutta mun mielestä eivät ollenkaan niin paljon kuin moni muu kasvi (esim myskimalva, nauhukset). Ja leviämisestähän selviää, jos leikkaa kukkineet kukkavarret vaan pois, etteivät pääse siementämään...

Krisse: no ihan samat sanat!! Olen muuten nähnyt sua silloin tällöin kaupungilla :)

Anniina: tuo on kyllä kiva tapa, puiden istuttaminen lapsille. Vieläköhän meilläkin ehtisi :)

 
18. kesäkuuta 2011 klo 22.40 , Blogger Maati kirjoitti...

Kiitos Rilla kauniista kukista, kerrostaloasukkaan parvekkeelle ei montaa lajia mahdu:)

 
19. kesäkuuta 2011 klo 19.58 , Blogger Heli kirjoitti...

Aivan ikimuistoisia tarinoita perennoista!
Jos kaikki taimet "joutuisi" hankkimaan puutarhamyymälöistä, niin hintoihinsa tulisi. Meillä lähes kaikki saatu ystävien, sukulaisten, työkavereitten ja tuttavien pihoista sekä lapsuudenkodista siirrettyjä. Kirppareilta ja taimivaihtajaisista tekee myös edullisia löytöjä.

P.S. Missä päin Pohjanmaata Anoppilasi sijaitsee?

 
19. kesäkuuta 2011 klo 22.45 , Blogger Rilla kirjoitti...

Maati: eipä kestä :)

Heli: no sanos muuta. Ja silti tuntuu, että pihaan on uponnut rahaa ihan mielettömän paljon... huh. Anoppila on Kaustisella :)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu