Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Koolla ON väliä

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Koolla ON väliä

Minä olen niitä ihmisiä, joille ainakaan Suomen kesässä ei koskaan ole liian lämmintä. Hakeudun varjoon, jos auringossa on tukalaa, nukun ikkunat auki, kävelen lämpimillä pihalaatoilla paljain jaloin ja huokailen onnellisena kun ei palele, yhtään! 

Vaatetus sopivan kevyt. Omalla pihalla vähän vähemmän, ihmisten ilmoilla enemmän. Yksi lämpimän kesän alelöytö oli Objectin caprit. Ainakin alkuperäiseen hintalappuun verrattuna ilmaiset ja mikä parasta, kamalan isoa kokoa :D Olohan on ihan loistava, kun voi nykäistä normaalia pienemmän kokoiset housut jalkaan ja todeta niidenkin olevan hieman väljät ;) Ostopäätös sinetöityi sillä. (Juu, näin huijaan itseäni)
Kesällä pihalta on jotain tekemistä aina. En rehellisesti sanottuna osaa olla tekemättä mitään ulkona. Kaukana ne ajat, jolloin makasin ottamassa aurinkoa... Ehkä mulle sopisi paremmin joku varjossa löhöily, kivan lukemisen kanssa. Onkohan joku muukin menettänyt auringossamakaamiskyvyn?
Ja kun koosta oli puhetta, löytöjä hiekkapolulta:
Juniorin sanoin: hyi, ällöttää!

Mukavaa  ja lämmintä perjantai-iltaa kaikille! Minä menen ihmettemään uusia keittiön tuoleja ja kauhistelemaan, miten rumalta vanha pöytä näyttää niiden kanssa...

Tunnisteet: ,

15 kommenttia:

8. heinäkuuta 2011 klo 19.16 , Blogger nanna kirjoitti...

Mä en ole vuosiin ottanut aurinkoa ihan siitä syystä, että mun mielestä rusketus on vähän vanha juttu. Istun varjossa 15 suojakertoin naamalla.

Puutarhaa en jaksa juurikaan hoitaa, koska me ollaan hävitty sota metsää vastaan ihan 6-0. 30 neliötä talon edestä on hoidettu ja loput 2470 neliötä kasvaa kaikenmoista, mitä raivaussaha hoitaa joka toinen vuosi. Kätevää :) Nyt voi vaan keskittyä terassilla lukemiseen, viinin juomiseen ja radion kuunteluun. Ja sitä teen just parhaillani.

Ja tuolla koolla on väliä!! Mahti!

 
8. heinäkuuta 2011 klo 20.27 , Blogger Saila kirjoitti...

Todellakin tiedän mistä puhut! Auringossa makaaminen on ihan takavuosien juttu, ei onnistu minultakaan enää. Joskus aikoina ennen lapsia se vielä onnistui, mutta nytkin miehen kanssa kahdestaan Barcelonan rannoilla maatessa sain kuulla "mitä sä hyppäät koko ajan, rauhotu jo siihen tuoliin..". Taisin olla ku pikkukakara vähän väliä vedessä, rasvaamassa, tuolissa jne. Ei sitä vaan enää osaa.

Ja, aivan ihana tuo sun päivän asu!

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.03 , Blogger Ekaterina kirjoitti...

Sama täällä, en ole niin innostunut enää varsinaisesta auringonotosta. Mutta sen sijaan muu puuhastelu kyllä menee. Nyt olemmekin koko kesän täällä pohjois-Norjassa ja helteisiä päiviä ei ole ainakaan vielä ollut -lämmintä kuitenkin. Mukavaa viikonloppua! ps. Oikein kivat pöksyt !

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.14 , Blogger Villa Kajava kirjoitti...

Mä en ole koskaan voinut maata vaan auringossa..Tuskastun kuumuuteen ja muutun nasun kaveriksi :). Mua niin nauratti stokkan myyjällä miespuolisen kosmetiikkamyyjän vertaus, että mä pysyn sit rypäleenä...Hehhhee ;). Mä leikin vanhan ajan filmitähteä kalpeine ihoineni suosiolla ;).

Oho, no onpas kokoa! Tuo mahtaa kaivaa kunnon kolot..;).

Kivaa iltaa! Mä täällä nautiskelen fresitaa, ah!

t.Minna ;)

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.15 , Blogger Villa Kajava kirjoitti...

Pst. Housut on just mun makuun! MIks mä en koskaan löydä kaupasta vaikka hakemalla haen??

t.M ;)

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.22 , Blogger Teija kirjoitti...

Mä olen myöskin enemmän tekijätyyppiä, mut silti haluun kesäsin kunnon rusketuksen :D Onneks se onnistuu myös liikkumalla puskasta toiseen :)

Ihana kesälook!

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.25 , Blogger Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Mä olen ihan samanlainen! Aina puuhaan pihalla, nypin kyykin, siirrän jne. Ihan vain en osaa paikallani olla, mutta opettelen :) Ja ihan totta, isossa pihassa kyllä on kyykittävää ja nypittävää!

Mä olin talvella mangossa, ja siellä oli yksi herttainen nuoripari. Tyttö koitti takkia ja takki sopi päälle hyvin. Oli kaunis ja vissiin mieleinen, mutta tyttö sopersii poikaystävälleen kyyneleet silmissä, ettei hän voi ostaa L -kokoista takkia!
Ihana poikaystävä (näitä miehiä lisää) ehdotti, että leikataan kokolappu pois, unohdetaan koko juttu ja lupasi vielä, ettei hän koskaan kerro kenellekkään takin todellista kokoa.

Melkein tirautin minäkin. Niin hellyyttävä tapaus, ja niin hyvin meidän naisten ajatuksia kuvaava :)

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.41 , Blogger Rilla kirjoitti...

Nanna: meillä vielä taistellaan. Saan kiksejä siitä, että meillä on "pihaa". Ei tää mikään viivottimella vedetty virheetön juttu ole, mutta, sellainen ... oman näköinen :) Ja tosta rusketuksesta oon niiin samaa mieltä!

Saila: heh, ehkä tää jotenkin siis liittyy ikään :) Tai mihinlie. EI vaan pysty! Plus, mun ruskettuminen on niin tuskaisen hidasta. Hei, rypistävää myös ;)

Ekaterina: Kiitos! Kuulostaa oikein kivalta :) Se lämmin Pohjois-Norja siis. Jotenkin se inspis auringonotosta on kadonnut. Ehkä vaan hyvä niin.

Minna: voi, kiva kuulla susta pitkästä (?) aikaa! Vai rypäle :D Minä rusketun vähän, mutta sillä lailla, että en kyllä väkisin viitsi edes yrittää...

 
8. heinäkuuta 2011 klo 21.48 , Blogger Rilla kirjoitti...

Minna: vielä... minä en löydä silloin kun jotain haen. Ja kun mitään en tarvi, löydän. Jotain blondilogiikkaa tässä... :)

Teija: onnistuu, hyvin, varsinkin selkäpuoli! Se mulla hyvin edustettuna :D

Emilia: voi, ihana tarina ;) Nuori mies ihan asian ytimessä! Heh, tää kokojuttu on niin hullu. Mulla ystävä, joka ei voi ostaa vaatteita kun on "kasvanut" vaatekoolla. Haluaisi niitä pienempiä, mutta se kokoa suurempi on parempi päällä. Eihän niitä kukaan näe...

 
8. heinäkuuta 2011 klo 22.21 , Blogger Annimanni kirjoitti...

Mukavaa viikonloppua (karkaat vaan ulos sen "ruman" pöydän luota)! Olen ihan samaa mieltä, että Suomessa ei todellakaan ole koskaan liian kuuma! Ja hei, mä olin sentään legendaarisena viime kesänä aika pitkälle raskaanakin, enkä valittanut silloinkaan ;D

 
9. heinäkuuta 2011 klo 7.16 , Blogger Lumo kirjoitti...

Auringossa makaamisen kyky on mennyt jo 15 v. sitten, sen jälkeen en ole ollut rantakohteissa lomalla, vaan aina kaupunkilomilla. Lähirannalla hakeudun varjoon, lukemista täytyy olla mukana, muuten tulen levottomaksi.

Kerroin on vähintään 15, yleensä enemmän, korjailen sävyä kevyesti itseruskettavalla koko kesän mieluummin kuin palan.

 
9. heinäkuuta 2011 klo 15.19 , Blogger Marja kirjoitti...

Oi, ei oo yhtään liian kuuma vaikka +30 mittari kertookin! Mäkin olen huomannut, etten jaksa ainoastaan maata auringossa. Sen sijaan tykkään kyllä hääräillä ulkona auringossa, nyppiä kukkasia yms. ja aina välillä istahtaa hetkeksi aurinkoon lukemaan - ja taas käydä välillä varjossa, tai sisällä viilenemässä.

Mutta selkeesti mä olen siis so last season (ja niinhän mä jo olenkin) että tykkään saada väriä ihoon ja kasvoille. Inhoan talvista kalkkilaivankalpeutta - kesäisin ruskettuneena näyttää niin paljon terveemmältä. Vaikkei liiallinen aurinko terveellistä olekaan. Toisaalta, mä en nykyään pala ollenkaan, en tosin enää kunnolla rusketukaan, enkä tarvitse aurinkorasvoja...

No mutta nyt oltuani kymmenen minuuttia varjossa, lähden taas ulos aurinkoon :) Vaikka viisaat kylpisivätkin varjossa.

 
9. heinäkuuta 2011 klo 15.21 , Blogger Marja kirjoitti...

Ainiin siis mitkä uudet tuolit?! Kysyy eräs joka eilen ihaili kylässä maailman ihanampaa ruokailukalustoa.. huoh. Ehkä meillekin sitten joskus JOS keittiöremontti toteutuu...

Niin ja kiva päivän asu, tykkään kovasti!

 
9. heinäkuuta 2011 klo 21.06 , Blogger Heli kirjoitti...

Aika (ja ikä) tekee tehtävänsä. Rakastan kesää ja lämpöä mutta enää en makaa auringossa kuten nuorena. Nyt on pakko tehdä koko ajan jotain... ja varjokin käy : )))

 
10. heinäkuuta 2011 klo 14.42 , Blogger Rilla kirjoitti...

Annimanni: näin teen! Ja piilotan sen pöydän pöytäliinan alle - ainakin siihen saakka, kunnes uusi löytyy :D

Lumo: ei jaksa maata, ei. Kiva on saada hiukkasen väriä pintaan kyllä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä :)

Marja: tosta väriasiasta olen kovin samaa mieltä!! Oon itsekin (omasta mielestäni) niin paljon freshimmän näköinen pikkasen ruskettuneena kuin talviharmaana. Tuolit... no, sellaiset ... uudet :) Ei mitään ihanaa modernia juttua. Jotain mun näköistä kuitenkin. Näytän jos löydän pöydän niille kaveriksi :D

Heli: heh, on se kumma juttu, miten nää mieltymykset muuttuu!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu