Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Serkuksia

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Serkuksia

Mulla on tosi kiva pikkusisko. Istuttiin iltaa (vai olikohan se myöhäistä iltapäivää) porukalla lauantaina. Ihan rennosti vaan. Teemana (heh, olihan meillä teema, eikö??) sellaiset syömiset, mihin joutuu käyttämään sormia. 
Sisko asuu pienen fillarimatkan päässä meiltä ja myös hänellä on kolme lasta. Sama setti: kaksi tyttöä ja nuorin poika. Mulla itselläni serkut asuivat aina kamalan kaukana, eikä kenestäkään heistä tullut ikinä kovin läheistä. Meillä on homma toisin. Tytöt touhuavat paljon keskenään, ikäerosta huolimatta. 
Saas nähdä, minkälaisia kavereita pojista tulee... Kovaotteisia?? :)
Joskus opiskelemaan lähdettyäni vannoin, etten enää ikinä muuttaisi takaisin kotikaupunkiini. Vaihtovuosi Ruotsissa sai mut toisiin ajatuksiin. Perheellä on iso, iso merkitys. No, helposti olisi saattanut käydä toisinkin, mutta sattumien summana, täällä ollaan. Eikä harmita. 
Siskolle terkkuja ja kiitokset viimeisestä! Minä lähden nyt henkisesti latautumaan uuteen työviikkoon. Fyysisesti myös. Etsin työvaatteet huomiselle. Muuten taatusti myöhästyn :)

Tunnisteet:

14 kommenttia:

21. elokuuta 2011 klo 21.36 , Blogger Marita kirjoitti...

Onni on omistaa sisko tai siskoja, minulle niitä on siunaantunut kolmin kappalein. Meillä on ihana yhteys keskenämme. Kenenkän muun seurassa (tai kotona) ei voi olla yhtä rennosti :)

 
21. elokuuta 2011 klo 21.47 , Blogger Rilla kirjoitti...

Marita: täsmälleen näin täälläkin. Siis siskoja vain yksi ainoa, mutta ihan omaa luokkaansa :) Se ihminen kenen kanssa ei välttämättä tarvitse aina sanoa mitään. Ja sama, kenelle voi sanoa ne tyhmimmätkin jutut!

 
21. elokuuta 2011 klo 21.48 , Blogger Maikki kirjoitti...

Kyllä olisi ihanaa jos sisko asuisi lähellä, vaan ei.. Onnekas olet! Veljeni onneksi asuu kihlattuineen tuossa kivenheiton päässä :)

 
21. elokuuta 2011 klo 22.51 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Mulla ei ole sisaruksia ollenkaan :( Onnelisia te, joilla on! Ihastelen täällä neulettasi ja paitaasi. Puhumattakaan ravuista. Nam! Mukavaa alkavaa viikkoa ja kiitos blogistasi :)

 
21. elokuuta 2011 klo 22.57 , Blogger Merja K kirjoitti...

Rapuja, nam! Onneksi meilläkin on ko. kekkerit vielä tiedossa syksyn mittaan :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

 
21. elokuuta 2011 klo 23.02 , Blogger Villa Kajava kirjoitti...

Juuri näin, on onni, että on siskoja, veljiä :)! Mulla on yksi pikkuveli ja hän on mulle todella tärkeä. Vaikka emme nykyisin kovin usein ehdi treffaamaan (kauhea sanoa näin!), niin sitten yhteyksissä luurin ja s-postin välityksellä.

Ihanat sormisyötävät teillä ollut! Ja on se ihana, kun serkukset viihtyvät ikäerosta keskenään! Täällä serkkujen ikähaarukka 2kk-11v. ja kova meno, kun tavataan ;). Tänään esim. nuorimman ristiäisjuhlassa :).

Aivan ihana muuten tuo toisessa postauksessa esittelyssä ollut Malenen neuletakki!!Jummi-jammi ;)!

Hyvää työviikkoa!

t.Minna :)

 
21. elokuuta 2011 klo 23.11 , Blogger -Jassu- kirjoitti...

Ihan parhautta! :-D
On kyllä tosi iso rikkaus, että serkukset ovat läheisiä.

Minäkin haaveilen rapujuhlista, mutta olen aina vaan liian saamaton ja laiska järjestämään niitä.

 
22. elokuuta 2011 klo 6.50 , Blogger Marja kirjoitti...

Voih, itse olen ainoa lapsi, samoin vanhempani ovat ainoita lapsia - meillä on siis tooosi pieni lähisuku. Mulla ei ole siis serkkuja ollenkaan, ja pikkuserkkujakin about kymmenen. Tosin pikkuserkut ovat sitten aina olleet suht läheisiä. Pienempänä haaveilin kovasti isoveljestä (ja myöhemmin sellaisen komeista kavereista ;) ) mutta ihan ok olen selvinnyt ilmankin sisaruksia. Kun ei toisaalta edes tiedä mitä on jäänyt paitsi niin sitä ei osaa edes kaivata. Mutta nyt huomaan omien vanhempieni ollessa jo yli 7-kymppisiä kaipaavani sisaruksia enemmän kuin aiemmin - että olisi joku muukin kuin minä kantamassa huolta vanhemmista..

Miehellä on sentään kaksi veljeä joten heillä olen saanut kokea myös sen hieman isomman lähisuvun joulut ja muutkin juhlat.. ja ihanaa että me saimme kaksi tytärtä kerralla - toivottavasti tytöt olisivat läpi elämänsä hyvissä väleissä keskenään ja juuri ne toistensa parhaat ystävät, erilaisuudestaan huolimatta <3

 
22. elokuuta 2011 klo 11.49 , Blogger Just Me kirjoitti...

Ihanaa, että osaat arvostaa rakkaittesi lähellä asumista. Minun siskoni on asunut 20 vuotta ulkomailla. Joskus aikanaan sitä ajatteli, että ikävä helpottaa vuosien saatossa yms., mutta totuus on toinen. Ei ole vain meidän ikävä enää, on lastemme ikävät. He kaipaat serkkujaan, joiden kanssa heillä on mieletön side ja suhde. Näemme 1-2 vuodessa, etäisyyttä kun on.Välillä iskee tosi ikävä ja silloin suorastaan inhoaa skypettelyä, suree menetettyjä kahvihetkiä/illanistujaisia yms. Osaamme kyllä ottaa ilon irti kun näemme, joskus se on kuitenkin haasteellista; aika on rajallinen. Ja ihan siitä ei voi jatkaa mihin vuosi sitten jäätiin, siihen fiilikseen..... Pikkusiskonikin asuu eri kaupungissa, mieheni sisko(kuka on minullekin kuin sisko) asuu myös eri kaupungissa... ihan ei tostanoin vain tehdä treffejä... Kyllä sitä on oppinut arvostamaan lähisukulaisia ja on omille lapsille puhunut kuinka tärkeää on oma sisko tai veli.
Kaunista arkista viikkoa!

 
22. elokuuta 2011 klo 14.47 , Blogger Riina kirjoitti...

Samaan asiaan on moni ystäväni törmännyt, lähdetiin muualle nuorina ja kun perhettä alkoi tulemaan, palattiin kotikonnuille suvun ja perheen lähelle. Niin se on minunkin mielestä parasta, vaikka kaikille ei aina mahdollista. :) Kuulostaa ihanalta kun asutte siskosi kanssa lähekkäin ja serkukset saavat pitää yhtä pienestä pitäen. :)
Hyvää alkanutta työviikkoa sinulle! :)

 
23. elokuuta 2011 klo 0.16 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kiitos vaan teille, oli tosi kivaa =). Nyt sitten jännätään kuin ne ravun kuoret kompostoituu... =D

T. sisko

 
23. elokuuta 2011 klo 13.12 , Blogger Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

On se onni omistaa sisko. :) Tuo on kyllä mukavaa kun lasten serkukset lähellä. Itse kun näin tosi harvoin omia serkkujani, niin eipä ole meistä lähesiä tullut...

 
23. elokuuta 2011 klo 19.04 , Blogger Rilla kirjoitti...

Maikki: mulla on käynyt tuuri :)

Anonyymi: kiitti :)

Merja K: hauskoja nämä juhlat. Kauheasti räpeltämistä, vähän syömistä :)

Minna: kiitti! Meilläkin serkusten ikähaitari alle vuosi-11v. Samoja lukuja :)

 
23. elokuuta 2011 klo 19.12 , Blogger Rilla kirjoitti...

Jassu: heh, mekin mentiin vaan kylään!

Marja: voin hyvin kuvitella tuon. Mun äiti on ainoa lapsi ja muistan minkälaista hänellä oli ikääntyvien isovanhempieni kanssa... :(

Just Me: ihan totta! Nämä on sellaisia juttuja, joita ei välttämättä aina tajua arvostaa. Sitten huomaa, kun niitä ei ole siinä saatavilla.

Riina: totta täälläkin! Tuttavapiirissä on useita paluumuuttajia. Varsinkin pienten lasten kanssa moni asia on niin kovin paljon yksinkertaisempaa kun on oma turvaverkosto ympärillä!

Sisko: heh, tuun kaivelemaan teidän kompostia ensi kesänä, hanskat kourassa, ettei tule haavoja :)

Peikkotyttö Hanna: samat kokemukset täälläkin...

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu