Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Learn to fly

maanantai 12. syyskuuta 2011

Learn to fly

Nyt takkuaa vähän kaikki. Ei meinaa tulla valmista mistään, eikä oikein edes tiedä, mihin suuntaan asioita pitäisi viedä. Ja sekin on vähän hämärän peitossa, onko ne kaikki asiat edes vietävissä. Vai viedäänkö mua... 

Työasiat päällimmäisenä mielessä.

Perjantaina, saitsupäivänä, päätin - kun kerran aikaa oli - pistää ylös, mitä elämältäni oikein haluan. Kerätä ideoita ja listata asioita. Tiedättekö miten kävi?? En saanut MITÄÄN aikaiseksi. Yritin kyllä, ihan aidosti ja oikeasti, mutta totesin, että taidan olla ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteen edessä, jolloin en tiedä, mikä olisi oikea/paras/huonoin ratkaisu, mitä oikeasti itse haluan. Järkyttävää.
No. Nyt ollaan ja toivotaan, että asiat loksahtaisivat kohdalleen itsekseen. Kait niinkin voi tapahtua? Siihen saakka elellään näin. Jos vaikka oppisi lentämään :) Lähinnä ehkä noin vertauskuvallisesti... Tälle perheelle ei ole budjetoitu rouvan lentolupakirjaa. Hmmmm, mietin kyllä, että mun ehkä pitäisi lohduttaa itseäni jollain tosi kivalla jutulla. Hyviä vaihtoehtoja on lukuisia :) Kaikki lentolupakirjaa huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja (tosin, ei mulla ole hajuakaan, mitä se lentolupakirja maksaisi - arvio perustuu mutu-tuntumaan)


Tällä hetkellä tyydyn kuitenkin vain näpelöimään terapeuttisesti tätä asiaa julistavaa kaulakorua. Viime kesän tekeleitä. Enpä tehdessäni arvannut, minkä merkityksen tämä vielä saa!


PS. Learn to fly on myös hiiiieno Foo Fightersin biisi ;)

Tunnisteet: ,

19 kommenttia:

12. syyskuuta 2011 klo 22.45 , Blogger Ira kirjoitti...

Samansuuntaisia ajatuksia pohtii tämä täällä...

"Meidän pitäisi kaikkien olla kiinnostuneita tulevaisuudesta, koska joudumme viettämään loppuelämämme siellä." -Charles Franklin Kettering-

Mukavaa viikkoa! ♥

 
12. syyskuuta 2011 klo 22.55 , Blogger Ellis kirjoitti...

Voimia ja tsemppiä sinne - asioilla on yleensä jokin tarkoitus... vaikkei se ihan heti aina selviäisikään. Huomaan rivien välissä kuitenkin positiivisen sävyn, sillä pääsee jo pitkälle :)

 
12. syyskuuta 2011 klo 23.46 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Tiedän tunteen, samanlaisia pohdintoja on ollut minullakin jo pidempään. Tsemppiä!

Kati

 
12. syyskuuta 2011 klo 23.50 , Blogger nanna kirjoitti...

Mä olen vakaasti sitä mieltä, että kaikella on tarkoituksensa kävi niin tai näin.
Jos jostain joutuu luopumaan, tulee luultavasti jotain parempaa tilalle. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Pidä pää kylmänä ja jalat maassa. Eli älä lähde lentolupakirjailemaan, heh
Kyllä kaikki "suttaantuu"!

 
12. syyskuuta 2011 klo 23.52 , Blogger Villa Kajava kirjoitti...

Täällä kuule niin samansuuntaisia ajatuksia- ei se ainakaan lähestyvä neljänkympin "riisi" voi olla..? LÄheisillä ihmisillä tuntuu ihanasti loksahtavan asiat kohilleen ja ihania asioita tapahtuu, onnellinen heidän puolestaan. Mutta: olisihan se kiva, jos omatkin asiat etenisivät suuntaan tai vaikka edes toiseen..

Hyvä pohtia näitä asioita, vaikka toiset asiat loksahatavat kuin itsestään paikoilleen ja toiset- no junnaavat je ehkä jonain kauniina päivänä ;)..tai sitten tartuttava härkää sarvista!Ai miten niin ympäripyöreää tekstiä ;)??

Tsemppihali :)!

t.Minna

 
13. syyskuuta 2011 klo 8.27 , Blogger Merja K kirjoitti...

Applen Steve Jobs piti 2005 vuonna puheen "How to live before you die".

Yhdessä kohtaa Jobs sanoo: "I have looked in the mirror every morning and asked myself – if this were the last day in my life would I want to do what I am about to do today. Whenever the answer was no too many days in a row I knew I needed to change something.”

Törmäsin puheeseen tässä blogissa http://craftschmaft.com/ ja blogissa oli myös linkki youtubeen, josta puheen voi kuunnella.

Minusta noissa sanoissa on suuri viisaus ja tuolla tavalla haluaisin myös itse elää. Valitettavan usein se kyllä unohtuu..

Tsemppiä, kyllä asiat järjestyvät! Ja koru on aivan mielettömän hieno :)

 
13. syyskuuta 2011 klo 8.57 , Blogger Lumo kirjoitti...

Olen opiskellut työn ohessa parissakin oppilaitoksessa, mutta päätynyt jäämään nykyisen työnantajani palvelukseen; työ on (usein) mukavaa ja olen saanut muokata sitä toiveideni ja tarpeitten mukaan vuosien aikana, työnantaja ja työtoverit ovat supermukavat ja korvauskin on kohtuullinen. Väälillä haluaisin kokeilla uuttakin, mieluiten yrittäjänä, mutta etenkin viime talvi freelancer-miehen olemattoman työtilanteen aikana opetti turvallisuushakuiselle, että ehkä meidän perheessä toisen kannattaisi olla kuukausipalkalla kuitenkin. Nyt siipankin työtilanne on parantunut ja hän suorittaa sitä vuosien haavetta; lentolupakirjaa! Rauhallisella tahdilla kuitenkin, rahatilanteen mukaan.

Toteutetaan nitä pieniä haaveita useammin, mutta ei unohdeta isojakaan.

 
13. syyskuuta 2011 klo 9.12 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi, niin tuttua.

Kompromisseja kai elämä on.

Välillä joutuu tekemään valintoja melkoisessa sumussa, pää hupussa -näkyvyys ympärillä on heikko ja tarjolla olevista vaihtoehdoista kaikki ovat jollain tapaa oikeita/parhaita/huonoja tai joskus joutuu valitsemaan huonoista vaihtoehdoista parhaan.

Jos listalle ei löydy asioita, niin ajatuksia avaava tapa voi olla myös kaivaa lehtikeräyskasasta pino lehtiä ja alkaa liimaa-leikkaa -hommiin..
Liimailla syystä tai toisesta itseä miellyttävät kuvat ja tekstinpätkät isolle pahville, koota oman elämän aarrekartta.
Katsella ja tehdä tulkintaa sitten, mitkä kuvat ja tekstinpätkät nousivat esiin ja miettiä, mikä niiden viesti olisi omalle elämälle. Jotain tiedostamatomia toiveita voi nousta esiin.
Mielenkiintoista on myös tehdä puolison kanssa omat kartat ja ihmetellä sitten yhdessä valmiita.

Jos lentämään halajat, niin laskuvarjohyppy tarjoaa jotain sellaista :)
Olen käynyt kurssin nuoruusvuosina, mahtavinta oli oman pelon voittaminen!

-Maaria

 
13. syyskuuta 2011 klo 9.17 , Blogger Maitolaiturin Kyllikit kirjoitti...

Tuttuja tunteita. Yleensä keväällä pyörii tuollaiset ajatukset mielessä, mutta nykyään myös monesti muulloin.
Sitten monesti vaan niistä ajatuksista kumpuaa alitajuisesti jotain kivaa ja kaikki näyttää ja tuntuu taas selkeältä.

Minä täällä pohdin jatkuvasti, että astunko vakituiseen työhön, vai jatkanko tätä "taiteilijaelämää" (=lapsia, lehtijuttuja, sijaisuuksia, kerhojen vetämistä) vielä senkin jälkeen, kun nuorin täyttää 3v.
Fiksu ihminen laatisi taloudellista pärjäämistä osoittavan taulukon ja vertailisi järkevästi mikä kannattaa, mutta en vaan saa aikaiseksi...

Tiina

 
13. syyskuuta 2011 klo 10.51 , Blogger La Petite Princesse kirjoitti...

Tsemppiä sateisiin fiiliksiin!

Komppaan muita ja olen sen myös omassa elämässäni huomannut: jos haluat jotain tarpeeksi, asioilla on tapana järjestyä ♥

 
13. syyskuuta 2011 klo 13.02 , Blogger Miia kirjoitti...

Niin tuttua pohdintaa, olen vellonut samassa suossa nyt parisen vuotta. Niin tuskallista ja turhauttavaa kuin se onkin, niin hyvää on, että se tulee tehtyä! Ajattele, että parin kymmenen vuoden päästä havahdut, että hei, tää ei ole ollenkaan sitä mitä haluaisin tehdä.

Mun kohdalla tää kirkastuminen on vaatinut sen, että olen miettinyt lukuisia vaihtoehtoja, ihan äärimmäisiä, miehen kärsivällisyys koetuksella, ja sitten pari kuukautta hehkutettuani jotain todennut, että ei sittenkään. Ja lopulta, parin vuoden erittäin kattavan plus-miinus hyvät-huonot puolet pohdinnan jälkeen luulen päässeeni johonkin lopputulokseen :) joten älä hermostu, jos et vielä perjantaina saanut mitään valmista. Kaikki ottaa aikansa, laivat kääntyy hitaasti. Ja senkin selville saaminen, pitäisikö niiden edes kääntyä, ottaa aikansa.

Hauskaa työviikkoa!

 
13. syyskuuta 2011 klo 17.12 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi vitsit, miten tutulta kuulostava juttu...

Jotenkin tässä kiireisessä elämässä, hektisessä työelämässä, kaipaisi jotain, mutta monesti itsekään ei tiedä mitä.
Ehkä se on seesteistä elämää ilman jatkuvaa kiirettä. Kuulen itse usein toisten sanovan, mitäs lähdet siihen kiireeseen mukaan, mutta toisinaan siitä ei pysty irtautumaan.

Ihana blogi sinulla, olen säännöllinen lukijasi, mutta satunnainen kommentoija.

Oikein mukavaa syksyä sinulle!!

 
13. syyskuuta 2011 klo 18.01 , Blogger Marjukka kirjoitti...

Lauluopettajani sanoi minulle muutama vuosi sitten: "Kun olet valmis, universumi antaa sinulle sen mitä tarvitset". Ja vaikka en ihan tuohon uskokaan (enemmän siihen, että ihminen on oman onnensa seppä), se lohdutti ja antoi voimaa ja uskoa tulevaan. Ja usko tai älä, se toteutui!! Näin käy sinullekin. : )

 
13. syyskuuta 2011 klo 18.46 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ehkä tärkeimpiin lentoihin ei tarvita mitään lupia. Pitäisi varmaan uskaltaa vain lähteä lentoon, katsoa kantaako mikään ja ellei kanna, pudota alas. Perhe tai joku muu tärkeä kaiketi joka tapauksessa on trampoliinin tapaisena vastassa :)

 
13. syyskuuta 2011 klo 19.20 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Marjukan laulunopettaja on tainnut lukea Salaisuus-kirjan :D
Olisiko seuraavasta kirjasta apua: Eckhart Tolle/ Finding Your life´s purpose

 
13. syyskuuta 2011 klo 19.26 , Blogger Rilla kirjoitti...

Ira: sielläpä hyvinkin!! Sitä vaan on niin helppo mennä virran mukana. Tykkäsi siitä tai ei.

Ellis: kiitos! Kait tässä on mukana sellainen "mikä ei tapa, vahvistaa"-ajatus :D

Kati: meitä taitaa olla aika monta samassa veneessä...

Nanna: jep, näin minäkin ajattelen - menneisyys on aina osoittautunut toimivan näin. Ja kaikelle on löytynyt tarkoitus ja paikka, niille ikävillekin kokemuksille!

Minna: heh, tällaistahan tää on. Mulla tietty tätä kriisiä avittaa "hieman" firman yt:t. Mutta, ei olisi ihan yksiselitteistä, vaikka niitä ei olisikaan.

 
13. syyskuuta 2011 klo 19.32 , Blogger Rilla kirjoitti...

Merja K: oo. Viisaita sanoja, kolahti! Kun osaisikin. Ja pystyisi.

Lumo: ihana kuulla :) Tottahan se on, ei tyhjän päälle voi heittäytyä. Kaippa tässä itsellä on painetta vähän molemmista päistä. Muutokset töissä, sitten toisaalta, omat ajatuksetkaan ei ole niin selkeitä. Aikalisän paikka!

Maaria: noita aarrekarttoja olen joskus tehnytkin! Toimivat, oikeasti. Yritin tuotakin perjantaina, eikä siitäkään tullut mitään. Surkeaa :/

Tiina: niinpä. Vaan onko se "kannattavuus" aina ainoa oikea mittari.

La Petite Princesse: :D Ei sitten enää tarvis kuin selvittää, mitä haluaa :D :D :D

 
13. syyskuuta 2011 klo 19.40 , Blogger Rilla kirjoitti...

Miia: lohdullista kuultavaa. Itselläni on ollut tapana vehdata tämän asian kanssa säännöllisin väliajoin, ilman yt:itäkin. Lopputuloksena ollut korkeintaan työnantajan vaihtaminen. Höh. Miten tylsää!

Anonyymi: voi kiitos. Ja totta joka sana. Helppo sanoa, melkein mahdoton toteuttaa. Kait. Luulen...

Marjukka: kuulostaa miltei liian hyvältä ollakseen totta :D Mutta kovin lohdulliselta. Ehkä sitä pitäisi uskoa enemmän!

Anonyymi: olipa kauniisti sanottu :) Näin se on, onneksi elämässä on niin paljon kaikkea muutakin! Ja sellaisia asioita, millä on loppupeleissä huomattavasti enemmän merkitystä.

Anonyymi: taitaa muuten olla! Jonkun rivin minäkin tuosta lukenut joskus, pitäisi varmaan kaivella käsille :D

 
13. syyskuuta 2011 klo 21.07 , Blogger maria kirjoitti...

Rilla mitäs jos sun eteen on tullut mahdollisuus? Tehdä sitä mitä oikeasti sisimmässäsi haluat ja kaipaat...uskon että tiedät mitä se on kun vain pysähdyt ja suot sille aikaa (: Voimahalaus hörhöltä joka teki elämänsä parhaan päätöksen ja hyppäsi liian kovaa etenevän junan kyydistä etenemään omaan rauhallisempaan tahtiinsa

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu