Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Vaahterametsän sylissä

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Vaahterametsän sylissä

Istuskelin viime viikolla kahvipöydässä ja kuuntelin, kun työkaveri jutteli, miten hankala on heidän pihallaan kasvava vaahtera on näin syksyisin. Lehtiroskaa on mielettömän paljon. Yksi vaahtera. No, okei, jos piha on pieni, niin kyllä se yksikin riittää. Meidän piha on käytännössä vaahterametsän sylissä. Lehtiä sen mukaisesti. Tiettyyn pisteeseen asti niitä vedetään ruohonleikkurilla silpuksi, mutta joskus niitä vaan on niin paljon ja paksusti, ettei mikään muu siihen pysty kuin ihan perinteinen harava!
Tästä lehtimäärästä huolimatta en vaihtaisi näitä puita ympärillämme mihinkään. Kesäisin meitä ympäröi niin tiheä, turvallisen tunteen luova puusto, ettei tänne näe juuri mitenkään. Talvisin - no, talvisin ne ovat muuten vaan kauniita. Puhumattakaan siitä lintumäärästä, joka näissä asustaa ja lirkuttelee.

Tälle(kin) syksylle siis tiedossa - haravointia. Pihalla yritän vielä saada aikaiseksi istutella kukkasipuleita penkkeihin lisää. Alkaa olla viimeiset hetket. Sipuleista - kukkasellaisista - tuli mieleen, että mulla on ollut tapana keväisin istutella kukkapenkkeihin (ja kasvimaalle) gladioluksia, joita leikkelen maljakkoon elokuussa. Hmm, tai ainakin aikaisemmin elokuussa...
Perussiivous siis ja se on pihan osalta tältä vuodelta tässä. Toivotaan myös vähälumista talvea. Talkkari kun on viikot Turussa.


Jatkan lomaa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vielä huomisen. Pehmeä lasku töihin, perjantaipäiväksi sinne puuhastelemaan :) Ei pitäisi olla liian rankkaa. Rennoissa tunnelmissa kohti viikonloppua!

Tunnisteet:

12 kommenttia:

26. lokakuuta 2011 klo 20.14 , Blogger Maikki kirjoitti...

Ihastuttavat kuvat ja nuo vaahterat, ah! Tulee mieleen lapsuuden piha vaahterametsineen!

 
26. lokakuuta 2011 klo 20.50 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Vaahterat ovat ihania. Lempipuitani.
Sinä onnellinen, saat asua vaahteroiden ympäröimänä :)

Vaahterametsikkösi kuulostaa Kanadalta.
Kanadaan syksyllä. Joo, haluan kyllä.
Kuka tietäisi kertoa, onko siellä oikeasti vaahterametsikköjä, vai kuvittelenko vain ?

-Maaria

 
26. lokakuuta 2011 klo 21.54 , Blogger Riina kirjoitti...

Vaahterat ovat ihania. :) Varmasti kaunis väriloisto teillä pihassa syksyisin. Minäkin toivon vähälumista talvea, tosin varmaan turha toivoa. Onhan se nähnyt jo viime talvetkin, mistä sitä lunta vain riittää.
Ihanaa viikon jatkoa teille! :)

 
26. lokakuuta 2011 klo 21.55 , Blogger Merja K kirjoitti...

Meidän talkkari on "sopivasti" aina juuri silloin reissussa, kun tuiskuttaa :)

Minäkin tykkään vaahterasta, vaikkakaan kotipihalta sitä ei löydy. Pihan koko ei oikein anna myöden. Mutta Unelman pihaa ne kaunistavat.

Mukavaa loman jatkoa!

 
26. lokakuuta 2011 klo 23.29 , Blogger Esmeralda kirjoitti...

Vaahterat on ihania! Voi kun meidänkin pihalta löytyisi.
Kauniit syyskuvat ja kivaa loppulomaa!

 
26. lokakuuta 2011 klo 23.37 , Blogger Rilla kirjoitti...

Maikki: vaahterat on tosi kauniita. Jaksan nää isot lehdetkin hyvin :)

Maaria: näin kuvittelen minäkin! Pidetään se mielikuva ;)

Riina: meillä usein on kovin vähän lunta. Pari viimetalvea kyllä ihan toista, huh. Muistan kyllä sieltä teidän nurkilta, miten paljon enemmän lunta talvisin siellä aina oli! Sen verran monta vuotta kului niissä maisemissa.

Merja K: meilläkään ei taida olla kuin pari ihan tontilla. No, ehkä muutama siellä reunoilla. Ympärillä senkin edestä :)

Esmeralda: heh, meiltä saa taimia vaikka miten paljon :D

 
27. lokakuuta 2011 klo 8.00 , Blogger memmi kirjoitti...

Vaahterat ovat niin kauniita, ihanissa syksyn väreissä. Haravointi menee hyvästä kuntoilusta:)

 
27. lokakuuta 2011 klo 9.30 , Blogger Riina kirjoitti...

Ai olet joskus täällä meidän nurkilla asunut. :D Kyllä täällä tosiaan lunta riittää ja varsinkin parina viime talvena. Tuli jo viime talvena ongelma, mihin lumia työntää, kun pihakin alkoi käymään ahtaaksi lumikasoille. No onneksi talven jälkeen tulee aina kevät ja kesä taas. ;)

 
27. lokakuuta 2011 klo 9.42 , Blogger Rilla kirjoitti...

Memmi: ihan totta - enkä tekemättä mitään osais ulkona ollakaan :)

Riina: juu, nelisen vuotta! Tuttu kaupunki :)

 
27. lokakuuta 2011 klo 9.54 , Blogger maiju kirjoitti...

Tsemppiä haravointiin, täytyy ottaa kuntoilun kannalta! Tykkään myös suurista puista, tunnelma on vanhoilla asuinalueilla heti erilainen, kun vertaa puuttomiin uudempiin omakotialueisiin :)

 
27. lokakuuta 2011 klo 11.34 , Blogger champagne kirjoitti...

Meillä oli vaahteroita pihaympäristö täynnä kun odotin esikoista viimeisilläni vuonna 97, lokakuun alussa oli silloin vielä todella lämmintä ja vietin paljon aikaa vaahteranlehtiä haravoiden, siitä tuli jotenkin hyvä olo, varmaankin niiden tuoksun ja värien vuoksi. Mun esikoispojan lempiväri onkin aina ollut oranssi:)

Ihana nähdä tälläisiä kuvia kun asustaa täällä lähes puuttomassa Hollannissa, onneksi pian muutamme siihen osaan Hollantia jossa on vielä puita...

 
28. lokakuuta 2011 klo 19.28 , Blogger Teija kirjoitti...

Niiiin kaunista! Ja varmaan työlästäkin, juu. Meillä on vaan koivuja, ja tuossa pikku metsikössä yksi pieni vaahtera, mut se ei tuu oikeen esille sieltä. Moottorisaha vaan viuhumaan siinä ympärillä..

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu