Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Pommiin

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pommiin

Nukuin niin pahasti aamulla pommiin, ettei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä ajoissa töihin.
Ensimmäiset ajatukset luonnollisesti sitä painokelvotonta tavaraa... 
Sitten kävelin kylppäriin, avasin verhot ja - ahhhhh... ihana auringonpaiste!


Pisti miettimään, että ei tämä pelkästään huono juttu ollut :)


Plussaa:
+ ei väsytä
+ valoisaa jo herätessä
+ silmänalusten panda-efekti ei kovin paha
+ ei tuhraannu aikaa hiusten laittoon, hätänuttura ja menoksi
+ voi ottaa rennosti - myöhässä mikä myöhässä, sama se, onko sitä 5 tai 10 minuuttia enemmän myöhässä
+ ei aamuruuhkia (heh, meillä mitään aamuruuhkia ole, mutta jos olisi...)
+ töihin ajaessakin on valoisaa! (kuvassa EI ole mun työpaikka)
+ ja kaikki taatusti huomaavat kun, kun vihdoin saapuu töihin! 


Ne miinukset...
- no, se myöhästyminen... ei oteta tavaksi!


Mutta, summa summarum - tämäkin asia on vähän, miten siihen asennoituu :)

Tunnisteet:

12 kommenttia:

9. marraskuuta 2011 klo 18.48 , Blogger Minni kirjoitti...

Kerran vuonna miekka ja kirves, yks työkaveri oli nukkunut pommiin. Soitti hätääntyneenä työkaverille, et myöhästyy. Silti juuri tämä pommiin nukkunut oli ekana työpaikalla! Nousi ylös, soitti puhelun, pukeutui ja menoksi :) Työasu oli työpaikan puolesta, ei menny vaatteidenkaan miettimiseen aikaa. Että sellaista...

Ei se niin maata kaatavaa ole, ellei myöhästy esim. lentokoneesta tai tärkeästä palaverista :)

 
9. marraskuuta 2011 klo 20.40 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sangen inhimillistähän tuo.

Pahimmat pommiinnukkumismokani ovat samalta keväältä/alkukesältä.

Ensimmäiseen harjoittelupaikkaani mennessäni nukuin heti ekana aamuna pommiin. -Ja nolotti.

Sitten vähän myöhemmin kesätyöpaikan haastatteluaamuna heräsin aivan sikiunesta pari tuntia myöhässä.
No, sain silti työpaikan.. :)
Ja heti ekana aamuna myöhästyin, lomareissusta paluu oli jäänyt yön tunteihin ja auto pahus, hajosi kotimatkalla..olimme kaveriporukalla vielä sadan kilometrin päässä työpaikasta aamulla työnalkamisajankohtana. -Kyllä hävetti.
No loppukesän sitten koitin tsempata :)
Mitä nyt kerran luin aikatauluja väärin, enkä kerinnytkään Helsingissä illan viimeiseeen junaan ja sunnuntaiaamuna sitten koitin päästä huonoilla juna- ja bussiyhteyksillä töihin Tampereelle...no, muutaman tunnin myöhässä ;)

Sellaista se oli ekana opiskeluvuonna kiltilläkin tytöllä, poissa kotoa. Univelkaa taisi hieman kertyä.. Työpaikalla olivat ihmeen kärsivällisiä, sain hyvän työtodistuksen vielä :)

-Maria

 
9. marraskuuta 2011 klo 20.54 , Blogger Rilla kirjoitti...

Minni: heh, mulla myös muutamat läheltä piti-tapaukset, jolloin olen ollut ennätysajassa töissä! Sitä ilmeisesti pystyy räjähtävään toimintaan, jos pakko on!!

Maria: olet selvästi ollut ihan huippu :) Siis työntekijänä :D Että kyllä sitä ymmärrystäkin yleensä löytyy. Myöhästelyt on joskus niin noloja - siis ihan syidensä vuoksi, että epäilee, uskovatko enää.. Kuten mun viimetalviset pihalta penkkaan peruuttelut, saman viikon sisällä useampaan otteeseen! Ähhhh...

 
9. marraskuuta 2011 klo 20.57 , Blogger Terhi kirjoitti...

Heh, myöhästymisellähän on siis paljon hyviä puolia :) Ehkei silti fiksua ottaa tavaksi :) Tuli tuosta sun hätänutturasta mieleen se yks sun taannoinen lettikampaus, viitsisitkö kertoa miten se tehdään?

 
9. marraskuuta 2011 klo 21.02 , Blogger Starlight kirjoitti...

Ihan hyvähän tuo hätäpaniikki nuttura sydeemi oli :D

 
9. marraskuuta 2011 klo 21.20 , Blogger Ekaterina kirjoitti...

Minä olen torkuttamisen mestari ja meillä paniikkilähdöt ovat arkipäivää :) KAuhea stressi aina, mutta herääpähän ainakin kunnolla. Mutta en tykkää. Ihailen ihmisiä, jotka heräävät aikaisin, laittavat itsensä ja lapset, syövät ja ehkä käyvät vielä lenkilläkin.

 
10. marraskuuta 2011 klo 10.11 , Blogger -Jassu- kirjoitti...

Heh, olipa hyvä "comeback" ärsyttävän heräämisen jälkeen! :-D
Oikeastaan päivä meneekin vähän reippaammin tuollaisen säikähdysheräämisen jälkeen, eikö!

 
10. marraskuuta 2011 klo 15.25 , Blogger böö kirjoitti...

Elämää ei pidä ottaa liian vakavasti :-) Sadan vuoden päästä tälläkään myöhästymisellä ei ole mitään merkitystä :-)

 
10. marraskuuta 2011 klo 22.51 , Blogger Maati kirjoitti...

Kokemusta on pommiin nukkumisesta myös, illanvirkku, aamuntorkku:) Onneksi on liukuva työaika, tosin ei se tavaksi saisi tulla. Hienon kampauksen sait kuitenkin kiireessäkin tehtyä! Itse myöhästyn töistä usein just sen takia, kun tukkaa ei saa mitenkään laitettua, taidan ostaa bad hair day-pipon:)

 
11. marraskuuta 2011 klo 19.08 , Blogger Nora kirjoitti...

Oletpas tosi reipas ja nopsa lähtijä kuitenkin, mulla ei taitais onnistua kovin sutjakkaasti. Johonkin aina tuntuu aamuisin aika hupenevan.
Mun vakkarisisustuskaupassa ei ollut tuota ed postauksen lyhtyä, olisin tykännyt kanssa.
Teidän keittiön pöytä näyttää aivan upealta!

 
11. marraskuuta 2011 klo 23.20 , Blogger Rilla kirjoitti...

Terhi: hyvä kun muistutit!! Opastan, lupaan :) Ennemmin tai myöhemmin...

Starlight: tarpeeksi pitkät hiukset, niin onnistuu ilman kiloa liimaa :D

Ekaterina: ihan kuin mun suusta... Ihailen, suuresti, enkä varmana ikinä pystyisi!

Jassu: heh, näin se on! Positiivinen asenne ;)

Böö: eipä niin. Sillä ei ole merkitystä enää edes saman päivän iltapäivällä!

Maati: minä taas en osaa selittää miksi myöhästyn (usein, vähän) - kait kuvittelen ne viimeiset minuutit jotenkin pidemmäksi kuin ovatkaan :D

Nora: voi, toivottavasti löydät tuon jostain. Se ON kaunis. Ja kiitos kovasti keittiönpöytäkehuista. Tykkään minäkin :)

 
13. marraskuuta 2011 klo 9.43 , Blogger Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Aivan paras asenne! Jopa pommiiin nukkumisesta voi löytää noin monta +puolta, aivan upeaa! Tässä taas niin mahtava muistutus siitä kuinka monet asiat ovat vaan asennekysymyksiä!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu