Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Saitsucasual

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Saitsucasual

Jäin kuin jäinkin kotiin. Päiväksi. Aamun pihinästä ollaan pikkuhiljaa palauduttu, huomenna lähden taas tavallisen kovaäänisenä töihin.


Tässä on tullut pohtineeksi mm. sitä, miten äidit voivat sairastaa?? Onko se edes mahdollista? Noin käytännössä siis... Lapset saatava kouluun, kaupassa on käytävä ja ruokaa laitettava. 


Ei siis auttanut kuin suunnata harmaaseen ulkoilmaan (no oli mulla oikeasti takki päällä), kauppareissulle.
Päällä mun lempivapaa-ajan vaatteita, harmaa neuletakki ja sopivasti vähän röyhelöä.
Jalkaan lämmintä, tihkusateesta huolimatta.
Seuraavaksi tämä sairaslomalla oleva äiti lähtee kuskailemaan lapsia harrastuksiin ja laittamaan pyykkiä kuivumaan. 


Juu. Ei äidit voi sairastaa. Hmmm.. ja puhumattomuuskin teettää aika kovasti vaikeuksia. Vai onko joku onnistunut viettämään kolmen lapsen kanssa tuntikausia sanomatta mitään. Siis silloin, kuin nuo ovat hereillä :D

Tunnisteet: ,

17 kommenttia:

23. marraskuuta 2011 klo 19.24 , Blogger Marja kirjoitti...

Totta, ei äidit voikaan sairastaa. Tosin meillä menis varmaan toisinpäin - isi ei voisi sairastaa koska äiti ei osaa laittaa ruokaa... ;) Mutta mä luotan Saarioisten äitien ruokiin tuossa tilanteessa (tosin luotan niihin kyllä muulloinkin ;) ). Pikkasen rouva on tyylikkäänä saikullakin.. näkisitpä mun tämän hetkisen asun... miehen ikivanhat verkkarit ja oma vanha haalistunut trikoopaita :D

Nyt juokseen... ehkä vaihdan omat juoksuhousut kuitenkin jalkaan ;)

 
23. marraskuuta 2011 klo 20.01 , Blogger Merja K kirjoitti...

Samaa mieltä täällä, äidit ei voi sairastaa :) Arjen on rullattava, vaikka mikä olisi. Isä on ainakin meillä paremmassa asemassa ;)

 
23. marraskuuta 2011 klo 20.13 , Blogger Rilla kirjoitti...

Marja: nooo, toi oli se "kaupaan"-asu. Velourit vaihtui jalkaan heti kauppareissun jälkeen :D

Merja K: no niinpä. Ja meillä vielä kun tuo on viikot jokseenkin kaukana... Mut vielä tääkkiin muuttuu ;)

 
23. marraskuuta 2011 klo 20.58 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hei ihana tuo röyhelöpaita, saako udella mistä oot sen löytänyt? :)

Ja totta, ei äidit voi sairastaa, aina pitää olla passaamassa, varsinkin silloin kun pääsee juuri sohvalle.
Pikaista paranemista!

-Kirsi

 
23. marraskuuta 2011 klo 21.06 , Blogger sannis kirjoitti...

Juu, ei äidit voi sairastaa, kun arjen on pyörittävä:) Muutama vuosi oli oltava viikko hiljaa, kun ääntä ei ihan oikeesti tullut ja kuiskaaminen teki todella kipeetä (lisäksi oli vaara, että äänihuulet oli pahastikin viottuneet eli pakko oli antaa lepoa). Kyllä siihen tottui lapsetkin, mutta haastavaa se oli. Ja mies oli silloin tietty työreissulla.

Terveempää loppuvuotta!

 
23. marraskuuta 2011 klo 21.08 , Blogger Rilla kirjoitti...

Kirsi: juu, tuo sohvaefekti on maaginen. Tai yleensäkin, jos erehtyy istahtamaan alas, joku aina marssii paikalle, tai jostain kuuluu "äitiiiii!" :D Paita on Gantin.

 
23. marraskuuta 2011 klo 21.50 , Blogger Satu kirjoitti...

Komppaan muita lukijoita: ei voi äidit sairastaa! Tai jos sairastaakin, niin arki rullaa silti. Vaan auta armias jos meillä mies on sairaana, niin se makaa kuin koomassa sängyn pohjalla tyyliin "ei pysty, ei kykene" :) Onkos meillä tässä vähän niin kuin epätasa-arvoa, häh? No onneksi se pysyy aika hyvin terveenä... :D

 
23. marraskuuta 2011 klo 22.14 , Blogger -Jassu- kirjoitti...

Rilla, mä en kestä... Näkisit mut sairaana, vedän päälleni kauheimmat kuluneet lökäverkkarit ja kulahtaneen paidan, ehkä vielä jonkun villatakin retaleen. Saat multa kymmenen pistettä ja papukaijan merkin tuosta sun sairauslookista röyhelöpaidalla ja korulla! :-D

Pikaista toipumista!

 
24. marraskuuta 2011 klo 9.07 , Blogger Emmi R. kirjoitti...

Juu... Minun sairastamislookki on vähän eri. :D Mutta tietenkin jos on jossain käytävä, en sentään yöpuvussa lähde. ;)

Olen aivan jäänyt blogiisi koukkuun! Selasin sen jo löydettyäni läpi ja nyt luen tarkemmin. Ihana blogisi on lämmin ja tyylikäs, sopivasti röyhelöinen!

Parane pian!

 
24. marraskuuta 2011 klo 10.02 , Blogger Terhi kirjoitti...

Miten ihmeessä sä teet ton - näytät sairaanakin niin hyvältä! Ja totta juu, äidit ei todellakaan voi sairastaa. Vie sinne, hae tuolta, tee ruokaa, vaihda vaippaa, laita nukkumaan. Muistan hyvin viime talvelta, kun oltiin influenssassa kaikki tytärtä lukuunottamatta. Mies makasi raatona sohvalla, minä hoidin lapsia ja tein ruokaa vaikka kuumetta olikin miltei 39 ja joka paikkaan koski. Että sillee. Paranemisia! Mullakin aika kamala olo jo ties kuinka monetta päivää. Eikä väsymys yhtään auta asiaa :(

 
24. marraskuuta 2011 klo 12.34 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Äidit ei voi sairastaa, mutta silloin kun on kotiäitinä niin se on vielä kamalampaa kun lapset on koko ajan kotona. Vrt. kun oot töissä ja saikulla niin ainaki voit viedä lapset päiväkotiin. Kotiäidillä ei oo sitä luksusta! Kiva blogi!

 
24. marraskuuta 2011 klo 12.42 , Blogger Mari kirjoitti...

Vilkutus täältä kohtalotoverilta!

Viime viikolla aloitin pienellä perusflunssalla, viikonloppuna meni ääni ja koko tämän viikon olenkin ollut kotona sairastamassa, yskinyt niin että keuhkot paukkuu.
Kummasti sitä vain arkea on pyöritettävä puolikuntoisena... ;) Viikonlopuksi onkin sitten mentävä töihin.

 
25. marraskuuta 2011 klo 9.22 , Blogger Jaana kirjoitti...

Joo, puhumattomuus on vaikeeta. Olin joku aika sitten kaksi viikkoa ilman ääntä.. mitenpä olet hiljaa, kun kahdella on koko ajan asiaa.. huoh.
Mutta kun on tarpeeksi sairas, niin äitikin voi sairastaa. Muistan kerran, kun kaksoset oli vielä ihan aika pieniä ja itse olin jossain hirveessä oksu-vatsa-taudissa, niin mies sai kyllä hoitaa lapset ihan yksin. Mulla oli vaikeuksia päästä itse edes sängystä ylös, saati että olis voinu lapsia hoitaa (eivät tainneet kyllä saada tartuntaakaan). Huh, ei ollu kivaa ei.

 
25. marraskuuta 2011 klo 20.57 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Kotiäitinä pakko sanoa että tuntuis ylelliseltä lähettää lapset aamulla jonnekin ja jäädä itse sairastamaan ja viikaamaan pyykkiä.. Anyway... parempaa vointia!!

 
25. marraskuuta 2011 klo 21.06 , Blogger Rilla kirjoitti...

Satu: ei mee tasan, ei :) Ihmeellistä ja niin universaali ilmiö!

Jassu: nohei, jos ei kauppaan olis tarvinnut lähteä, niin ... ;)

Emmi R: kiitos kovasti! Hauska kuulla.

Terhi: tätä on ihan hirmu paljon liikkeellä! Meilläkin töissä ties kuin monta...

Anonyymi: totta, näinhän se on. Paitsi jos on niiiin kipeä, ettei jaksa sitäkään!

Jaana: kuulostaa hurjalta! Huh... Ei tää aina reilua ole :)

Anonyymi: kait sitä kouluun menevät kotiäitienkin lapset :)

 
30. marraskuuta 2011 klo 10.24 , Blogger Anne kirjoitti...

Pienten lasten kotiäidit eivät saa hetken rauhaa sairastaessaan... :/ Mulla on 4- ja 2-vuotiaat, joita hoidan kotona, ja eipä oikeastaan ole saumaa olla kipeänä. D-vitamiinit kunniaan!!

Tuo neuletakki ja paita -yhdistelmä on tosi kaunis. Mistä tuo neuletakki on? Paidan kerroitkin olevan Gantin.

Mä olen sun uusi lukija, löysin jostain toisesta blogista tänne, ja nyt onkin mennyt jo monta iltaa tutkiessani sun hyviä juttuja ja kauniita kuvia :)

 
30. marraskuuta 2011 klo 23.19 , Blogger Rilla kirjoitti...

Anne: totta, totta!! Eivät saa. D:tä ja C:tä vaan tarpeeksi ;) On se vaan silti jotenkin hankala viedä lasta hoitoon jos on sairaana itse. Ei kehtaisi, eikä jaksa edes välttämättä ajatella, jos on riittävän kipeä...
PS. Neuletakki on Marc O'Polon.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu