Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Kerran vuodessa

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kerran vuodessa

Olin lähellä aloittaa, että "onneksi on jo keskiviikko". Vaan ei se taida olla kun tiistai. Mutta tuntuu keskiviikolta. Tekemistä, menoa, suunnittelua, ties mitä. Kyllä hattua nostan niille naisille, jotka vuodesta toiseen loihtivat joulun + ties minkä aikaiseksi miehen ollessa muualla töissä. Tai ei kuvioissa ollenkaan. Meille tulisi melko köyhä joulu ilman mun äitiä. Ainakin mitä kaikkeen ruokapuoleen tulee. Mulla ne omat vakkarit, mitä teen, mutta - no, en pääse vielä kehuskelemaan yhtään.


Muutenkin, lapset tuntuvat olevan jonkinlaisilla joulunaluskierroksilla. Koko ajan sattuu ja tapahtuu. Kuten, tavaraa menee rikki. No, mitäs laitan esineitä pöydille :) Ao kynttilälyhtyjä oli vielä joku aika sitten kaksi samanlaista ja  - nyt kaksi erilaista. Pitää olla sopeutuvainen -  olen tällä hetkellä ehdottomasti sitä mieltä, että voin joka vuosi hakea uuden ja vähän erilaisen. Kerään :) Ainakin niin kauan, kun tuollaisia Pentikille ilmestyy.


Mutta, mikä sen tiputti alas - en edes tiedä. Tiedän ainoastaan sen, että liikkeelle panevalla voimalla on kiharat hiukset ja pituutta noin metri. Eikä näytä ollenkaan vaaralliselta.
Ja sitten se yksi siivoamaton huone. Tilanne edelleen sama. Mulle on kerrottu, että sen ehtii "ihan kevyesti" siivoamaan MONTA kertaa vielä ennen joulua. Noh, tulis ees se ensimmäinen... vielä olen ollut pitkämielinen...
Ettäettä. Joulu, niin mukava perhejuhla kuin tuo onkin, on onneksi vain kerran vuodessa. Äidit ei jaksaisi useampia :) Tsemppiä meille äideille!

Tunnisteet:

9 kommenttia:

20. joulukuuta 2011 klo 22.35 , Blogger Marita kirjoitti...

Samat tunnelmat täälläkin, lapsilla yltyy joulunalusjännitys ja se ilmenee moninaisina ilmiöinä, vaikka isoja jo ovatkin. Tsemppiä meille naisille, sitä me tarvitsemme!

 
20. joulukuuta 2011 klo 22.35 , Blogger Maikki kirjoitti...

Tsempit sinne! Kullä se edellisen postauksen tukiryhmä ois niin paikallaan... mukana ollaan!

 
20. joulukuuta 2011 klo 22.44 , Blogger Rilla kirjoitti...

Marita: näin on! Vaan aina me selvitään, joka hommasta ;)

Maikki: heh, no kyl-lä!

 
20. joulukuuta 2011 klo 22.44 , Blogger Minna kirjoitti...

Ai miten niin ruuhkavuodet?? Teräs-Rilla, sä olet ihan mahottoman jaksava :)! Nostan todellakin pipoa sulle! Mutta toivottavasti saat jouluna huilailla ja nauttia rauhassa :).

Oli muuten hauskasti kirjoitettu postaus, höystettynä metkalla prof. Tuumivaisen kuvalla sekä kauniilla ja tunnelmallisilla kuvilla ;). Elävää elämää..

Rillalle lämmin hali ja tsemppiä!Tuuhan kylään mun uusvanhaan blogiin :)!

t.Minna

 
20. joulukuuta 2011 klo 22.49 , Blogger Rilla kirjoitti...

Minna: oi, sinä olet takaisin! Mahtavaa, tulen kylään :) Ja joo.. ei kyllä enää tarvitse miettiä, mitä niillä ruuhkavuosilla tarkoitetaan... ;)

 
20. joulukuuta 2011 klo 23.02 , Blogger Henna kirjoitti...

Tsemppiä joulupuuhiin siellä.. ;)

Mää täällä valmistaudun jouluun nuhaisena ja kurkku kipeenä, huomenna rohtojen hakuun apteekkiin, et taas selviää tästä pöpöstä.. /: tosin vielä ilman kuumetta..

Kortteilua oon ylläpitänyt ahkerasti korttipajalla.

Käyppä osallistumassa arvontaa blogissani.

Henna

 
20. joulukuuta 2011 klo 23.34 , Blogger Riina kirjoitti...

Heh, kuulostaa taas niin moni asia tutulta ja vähän näyttääkin, nimittäin nuo kiharat teidän pojalla. :) Taapero on myös melkoinen kiharapää ja blondi. Mielenkiinnolla odotan, että kauan ne kiharat pysyy. En ole hiuksia raaskinut juuri leikata, ettei äitin kullanmurun ihanat kiharat häviä. ;)
Mutta joo, tsemppiä sinnekkin! Täällä tänään mietin, että pitäisi vissiin oikeasti jotain käydä tekemään joulun eteen.. kuten siivoilla, tehdä kauppalistaa, miettiä mitä lahjoja vielä sittenkin puuttuu. :D

 
20. joulukuuta 2011 klo 23.51 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ai että tätä sun blogia on sitten kiva lukea :) Arjen kaaosta, komiikkaa, onnea ja äksöniä sopivassa suhteessa... niinkuin elämä yleensä onkin!

Ihanaa ja rentoa joulua sinne :)

Terveisin vakkarilukija Oulusta

 
21. joulukuuta 2011 klo 9.19 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Voi, lohdullisen tuttua.

Siivosin juuri viikonloppuna oikein urakalla ja miten se ei enää täällä näy ? :) :)
Lapset jäivät joululomalle ja näky on sen mukaista.
No ei se mitään. Kyllä leikkiä pitää saada.

Meillä asustaa juuri saman ikäinen poikanen ja kyllä on kaikki äitin jouluasetelmat vaarassa :)
Viime jouluna lähes kaikista käden ulottuvilla olleista jouluvaloista tuli tavalla tai toisella entisiä. Tänä vuonna ne ovat jo saaneet olla rauhassa.
Mietin juuri, uskaltaisinkohan laittaa joulukukkia sohvapöydälle ja matalalla oleville ikkunalaudoille. Vai onko vielä tänä jouluna niiden kohtalona tulla harvennetuiksi?
Jollain tavalla harmillista, mutta huvittavaakin.
Kyllä lapset kasvaa ja viisastuu, mutta kolmen tytön jälkeen aina jaksaa ihmetyttää tuon nuorimmaisen touhut.
Pojan täytyy kaikkea kokeilla, voisko tätä käyttää sohimiseen, miten tän päälle voi kiivetä tai mitä jos tän päällä hieman hyppisi tai jos tuosta vääntäisi??? Kyllähän siinä sitten saa lommoa moni esine.
Äitin on kai vaan ajateltava, että maallistahan tuo vaan on. Joskus kyllä käy mielessä, että myötätuntoni on useampaa poikaa kasvattavan äidin puolella. Poikiakin on monenlaisia, mutta kyllä tuo biologinen erokin tyttöihin näkyy ja kuuluu.

Ihania kyllä nuo lyhdyt, kaunis valo.

-Kaisa

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

Linkit tähän tekstiin:

Luo linkki

<< Etusivu